lauantai 26. marraskuuta 2011

Maata Näkyvissä ja avoimet ovet

Eli nyt kun poden jostain (sairaasta) syystä huonoa omatuntoa siitä, etten ole hetkeen kirjoittanut, niin selitän sekavasti viime päivien tekemisiäni.

 Ensinnä oli nuo Maata Näkyvissä -festarit. Jos et siis tiedä millaiset festarit ne on, niin kaikki siellä soittavat bändit esittää gospelia. Vaikka en mitenkään erityisesti koe olevani uskovainen (kantani Jumalan, Jeesuksen ja muiden olemassaoloon on ehdoton ehkä), niin siellä on silti mukavaa.
Tapahtuma järjestetään Turussa, HK-areenan ja Messukeskuksen tiloissa ja paikalle saapuu useita tuhansia nuoria ympäri Suomen. Ja vaikka on kaltaiseni sekava ikuinen "emmä tiiä" -henkilö, niin siellä vallitseva tunnelma on jotain huimaa.
Voi liittyä siihen ajatukseen että siellä voi nk. uskoa vapaasti. Sinua ei tuomita sen takia että uskot. Kun käsittääkseni teinien hallitsemassa yläkoulu maailmassa uskoa pidetään jotenkin huonona juttuna. Yleensä vain sen takia, että uskontoa pidetään yhtenä tyhmimmistä kouluaineista, ikään kuin matikkaakin (dramaattinen paljastus: Kana tykkäsi yläkoulussa noista molemmista!!). Uskonnosta jää huono maku, koska vähintään koko alakoulu aika on puhuttu kokoajan samoista asioista kuten maailman luominen, Nooan arkki, Jeesuksen syntymä ja pääsiäinen, noin muutaman esimerkin mainitakseni. Toki sieltä välistä löytyy muitakin juttuja, mutta noista taidetaan paasata eniten. Joten on pakko myöntää että se voi alkaa tympiä. Mutta ne festarit...
Ja vaikka kyseessä onkin uskonnollinen tapahtuma, siellä näitä uskon asioita ei niin tuputeta. Ihmiset tulevat, koska uskovat jo valmiiksi. Muutenkin ne uskon asiat tulevat siellä musiikin kautta, lähes huomaamattomasti. Jumalan palveluksiakaan ei koko viikonlopun aikana ollut kuin kaksi. Eikä niihin osallistuminen ole pakollista, saa mennä jos sille tuntuu. Ihme kyllä, kävin niistä toisessa, taisin tosin nukkua siitä suurimman osan. Sen toisen "Jumiksen" aikana meidän neljän hengen tyttöporukka, istui Kivikylä -nimisen, hallilla olleen, roskaruokapaikan lattialla syömässä ranskalaisia ja taisi siinä samalla maailmakin parantua(=kiertoilmaus paskan jauhamiselle ja yms juoruilulle). Sellaista siellä on. Kävinhän miän tietysti fanittamassa myös paria esiintyjää ihan permannolla asti. Kyseiset esiintyjät oli kls. ja Skillet kumpikaan noista ei ainakaan tunnu niin "yliuskovaiselta", tai ei ainakaan siellä kiljuvien ja hyppivien faniens seassa tuntunut. Hieno tapahtuma, kannattaa käydä ja aiheesta saa kysyä.

Nyt kaikki ensimmäistä omaa asuntoa miettivät ihmiset jotka ajattelevat: "Sitten mun ei tarvi siivota enää ikinä!" niin se on harhaluulo. Äidin ja/tai isin vierailua edeltävänä päivänä melko varmasti siivoat, koska haluat, että vanhemmat saavat kuvan, että olet aikuistunut ja pystyt helposti asumaan yksinkin. MUTTA jos ajoitat siivoamisen vain vierailua edeltäviin iltoihin, niin tekemistä on hurjasti (tiedän kokemuksesta). Suurimpia ongelmia tuottavat luultavasti pöly ja satunnaises krääsä, jolle ei ole varsinaista sijoituspaikkaa. Pöly on tuska, koska sitä kertyy paljon ja nopeasti. Syy miksi otin aiheen esille, on se, että itse kulutin koko eilisillan siivoamalla. Tiivistetty lista mitä kaikkea sellainen yhdenillan täys-siivous pitää sisällään:
  1. Raivaa lattia ja pöytä
  2. Tuuleta matot
  3. Pese pyykkiä
  4. Pyyhi lattia
  5. Etsi "koti" kaikille ympäriinsä lojuville tavaroille
  6. Tiskaa.
Vaikka listassa ei ole montaa kohtaa, sen suorittaminen vie silti ihan kiitettävästi aikaa (eli useita tunteja). Kaiken tuon lisäksi minun piti vielä ehtiä käydä kaupassakin. Oli suorastaan rankka ilta.

 Olihan meillä koululla sitten tänään avoimienovien päivä. Eli sen sijaan, että olisin nukkunut puolille päivin, angstannut sitä ettei ole mitään tekemistä ja mennyt koneelle; olen ollut koulussa, lauantaina. Ei sillä, että se nyt varsinaisesti olisi haitannut (ainut ongelma on se aikainen herätys). Oikeastaan kokonaisuudessaan mukava päivä. Pidimme nimittäin nyyttärit ja väsäsimme piparkakkutalon (laitan kuvan myöhemmin(jos muistan)). Tietenkin äitini tuli parin muun kanssa käymään siellä. Pidin heille pienen esittely kierroksen ja sellaista. Ei tule nyt oikein mieleen mitään muuta erityistä mainitsemisen arvoista..

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin Kana-chan

torstai 10. marraskuuta 2011

Ilmaisutaidon tunti

Eli tänään oli viimeinen tunti ilmaisutaidon kurssista. Yksi tehtävä oli kirjoittaa ryhmissä tarina siten, että jokainen ryhmäläinen kirjoittaa paperille vuoronperään lauseita. Ja kun ryhmäläiseni eivät vastustaneet sitä, että laittaisin tämän nettiin niin tässä olisi:

Outo valo

Heräsin outoon valoon. Se näytti tulevan jostain ylhäältä. Portaat laskeutuivat ylhäältä ja sieltä saapui outo hahmo. Se puhui minulle. Harmi kyllä, en tiennyt mitä kieltä se puhi. Hän sanoi: "Ich bin Morso von Kuschelferkelseen!"
Tuijotin oliota hämmentyneenä ja se tuijotti minua. Se väitti voivansa ratkaista Suomen työttömyysongelman. Ratkaisuksi hän ehdotti suurta salaliittoa, jonka mukaan Jyrki Katainen teloitettaisiin.
Innostuin ajatuksesta, ja halusin päästä toteuttamaan sitä mahdollisimman pian. Hain mummoltani kiväärin ja lähdin jumalla Helsinkiin.
Lipuntarkastajan mielestä junaan ei saa tuoda kivääriä, ei vaikka olisi hyvän asia takia liikkeellä. Jouduin siis kävelemään koko matkan Helsinkiin. Kuljin maat ja mannut, kunnes saavuin Helsingin Kallioon. Näin siellä laitapuolenkulkijan. Hän näytti voivan pahoin. Menin hänen luokseen. Hän sanoi "You are the chosen one. Remember to use the tactic!" Tämä laitapuolenkulkija ojensi minulle oudon näköistä pulloa ja käski juoda sen sisältämää taikajuomaa. Join siitä kulauksen ja yhtäkkiä tunsin kun haukseni alkoivat kasvaa ja muutuin gorillaksi. Kulkija jatkoi: "Yout are the onlyone who can save this planet!" "Urgh!" vastasin gorillansuullani ja koetin kiivetä lyhtypylvääseen. Ylöspäästyäni tähystin ultrayberteleskooppikatseellani Kataisen olinpaikan. Hän näytti olevan lempi puuhissaan.
"Jyrki, olet niin ihku!" Nainen sängyssä huohotti. Nainen näytti pelottavan paljon Johanna Tukiaiselta. "Ohoh," Katainen sanoi ja vilkaisi kelloa "Sori kulta, mutta pitää mennä terrorisoimaan Suomen politiikkaa. Heippa!" Tuksu suuttui ja soitti Ilkka Kanervalle, mutta Jyrki lähti 'töihin' vaihdettuaan pinkit sika bokserit jalkaansa. Pinkit boksetit jalassaan Jyrki lähti Eduskuntatalolle, jonka rappusilla minä odotin kärsimättömänä. Otin kiväärin olaltani ja ammuin... Mutta osuinkin itseäni päähän ja Jyrki jäi tyytyväisenä jatkamaan likaista politiikkaa.
THE END?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Henkivakuutus

Eli kävin tässä kokeilemassa tätä Lähivakuutuksen mainostamaa Laske oma hintasi -toimintoa.

Noin yleensäkkin moinen ihmisarvon laskeminen eurojen perusteella on hullua, mutta havatsin touhussa pari epäkohtaa.

Ensinnäkin vakioasetuksilla (ikä 30vuotta, tulot 50 000 € vuodessa), mies on kuukaudelta kalliimpi kuin nainen. Miehen hintä on 7€/kk, naisen 6,20€/kk. Siis naisen pitää tienata kuukaudessa 57 000€ saadakseen hinnakseen 7€/kk. Minkä helvetin takia? Tarvittavan vakuutusturvan määrässä oli seuraava teksti:
Henkivakuutuksen hinta lasketaan tarvittavan vakuutusturvan määrän perusteella. Laske yhteen omat velkasi, osuutesi perheen veloista ja yhden vuoden bruttopalkat. Jokaista huollettavaa lasta kohti vakuutusturvaan lisätään 20 000 euroa.
Siis arvosi määräytyy suoraan sen mukaan paljonko sinulla on massia. Jos rahaa ei ole vakuutustakaan ei saa. Eli suora ylistys rahalle. Tässä yhteiskunnassa, tässä ajassa raha on valtaa, valitettavasti.
Toinen kusinen juttu tuossa oli ikäraja. Henkivakuutus voidaan myöntää 18-65-vuotiaille. Aivan kuin alaikäiselle ei voisi sattua mitään. Tavallaan ärsyttää myös tuo yläikäraja, mutta näen siinä järjen. Suomalaisten keskimääräinen kuolinikä on 77,5-80-vuotta. Henkivakuutuksen ottaminen vain vähän ennen sitä, voidaan kokea melko turhaksi. Toisaalta kuitenkin jos ilmenee esim. syöpä juuri 66-vuotiaana. Miten silloin? Elinikää olisi keskimäärin jäljellä kuitenkin yli 10 vuotta, mikä on suhteellisen paljon vuosia. Joku voisi sanoa että:
-Ei se yks 10 vuotta enää noin vanhana tunnu.
Julma väite. Voi toi olla että ajankulumista ei enää vanhana samalla tavalla huomaa, mutta entä lapsenlapset?
Oleletaan, että tämä syövän saanut henkilö on saanut lapsia n. 30-vuotiaana ja hänen lapsensa ovat saaneet myös lapsia n. 30 vuotiaana ja tähän lisätään vielä 6 vuotta jotta henkilöstä saadaan 66 vuotias. Eli tuohon 66:een ikävuoteen mennessä henkilöllä on X määrä 0-6 vuotiaita lapsenlapsia. Ja noille ipanoille se 10 vuotta kyllä tuntuu paljolta.

Noin tiivistettynä:
-Ei rahaa, ei vakuutusta.
-Alaikäinen tai vanha, ei vakuutusta.

Appendix - Ei Raha Oo Mun Valuutta 

Haistakaa paska, kaikella rakkaudella Kana-chan