Näin sitä on tullut yksi vuosi täällä Lybeckerillä vietettyä! Hurjan nopeasti tuntuu tuo aika kuluneen, siis vastahan me alotettiin tää vuosi ja nyt jo reilun kahden kuukauden kuluttua ollaan kakkosia ja mun pitäis muka osata olla tutorina uusille ykkösille.. Tuntuu niin vieraalta ajatukselta ettei mitään rajaa.
No tämä (sekavahko) viikko onkin sitten kulunut tehokkaasti koulu töiden viimeistelyn ohessa ja siivoilun merkeissä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse tyhjentää tätä kämppää ihan kokonaan, ei ihan niin hervoton stressi kuitenkaan ole ollut. Mutta työtä tämä on silti teettänyt. Melkein koko viikon iltapäivät ovat kuluneet erillaiseen siivoiluun. Kuten mm.
+ Muu yleinen järjestely ettei tarvitse palata kaaoksen keskelle
Näiden lisäksi olin maanantaina pikniköimässä Kaisan ja Mikon kanssa ja tänään olin valmistuvien kolmosten lopputyö näyttelyssä Galleria Myötätuulessa.
Huomenna on koululla vielä päättäjäiset ja sitten olisi suunta kohti Pihtipudasta. Loppuun sitten kesäistä musiikkia.
Omituista kuinka sitä voikaan pelätä ihmisiä. Minun tapauksessani vanhoja kavereita.
Tänään tämä taas tuli konkreettisesti esiin kun olin tulossa karkin osto reissulta, hautuumaan kautta kotiin (tässä tapauksessa kotiin tarkoittaa äidin luo). Hautuumaalle olin siis mennyt muka ruokkimaan pikku hiljaa syntyvää angstiani (joka kyllä meni siellä ohi) ja kun olin lähdössä takaisin kotiin, niin satuin näkemään siinä kirkonmuurin vieressä kävelemässä yläkoulu aikaisen kaverini parin muun kaverinsa kanssa. Melkein kenen tahansa muun reaktio olisi ollut tämä: Huuda "Moi!" jo sieltä kauempaa ja mene tuttujesi luo puolijuoksua ja ala rupatella. Mutta meikäläisen reaktiohan oli tämä: Käänny ja lähde vastakkaiseen suuntaan. Toivo ettei sinua nähty. Kulje jostain kaempaa niin, että heidän mahdollisuutensa nähdä sinut ovat noin yksi sadasta. En minä siksi näin toimi, ettenkö välittäisi nähdä heitä, vaan siksi, että pelkään tunkevani mukaan porukkaan johon minua ei haluta. Eli oikeastaan pelkään ulkopuolisuutta. Näen muut ihmiset aina tiiviinä kaveri porukoina joihin en itse kuulu, enkä halua ängetä mukaan, koska tuntisin olevani ulkopuolinen ja siksi pitäisin itseäni säälittävänä mukana roikkujana, jollainen en halua olla. Joten pelkään ulkopuolisuutta niin paljon, että teen itsestäni ulkopuolisen, jottei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, etten kuulu porukkaan.
Tämä on myös yksi syy miksen mennyt siihen tänään olleeseen bändi-iltaan. Ihmiset tykkäävät mennä sellaisii tapahtumiin porukoissa. Jos olisin mennyt, olisin mitä luultavimmin joutunut olemaan kontaktissa jonkun porukan kanssa. Ja kuten selitin, niin en halua sellaista. Toisaalta ne kohtaamiset ovat helpompia käsitellä, jos minuun ollaan otettu kontakti, eikä toisinpäin, koska sillon joku muu on tilanteessa ns. "veto vastuussa", ainakin minun näkökulmastani..
Siksi siis käytin äidiltä saadut (lippuun tarkoitetut) rahat karkkiin ja tölkilliseen mehua. Mielihalu tiettyihin karkkeihin tuli sitten vasta kaupassa, mutta se kävi tekosyystä olla menemättä. Että näin tämä lyhyt loma sitten...
