Tuli vaan taas mieleen se "Eipä ole tullut hetkeen mitään kirjoteltua".. Vaan eipä tässä nyt mitään maata mullistavaa ole tapahtunutkaan. Olen vaan ollut kohtuullisen kikseissä Sin Citystä (niin sarjiksista kjuin leffastakin) eikä siitä sen enempää. Se toki voisi olla mainittavaa, että tuli tässä entisen (eli yläkoulu aikaisen) rehtorini kanssa sovittua, että taitaisin päästä sinne työharjotteluun sitten maaliskuussa.
Joulu juttuja en itseni toistamisen pelossa kirjoita (en tosin muista mitä tuli joulusta viimevuonna kirjoitettua, tai paljonko... Mutta jotain kitinää kuitenkin).. Mutta silti:
Että tällaista tänä vuonna..
Sitten yksi viime perjantain matikan tunnin tuotos:
Luetaan btw. oikeelta vasemmalle ja sain Marsulta luvan julkaista tän! Yleisen luovan hulluuden nimissä tietenkin.
Edellisestä merkinnästä unohdin ne joskus aikaisemmin mainitut sarjikset. Vaikka sain vain yksen kommentin siihen suoraan kysymykseen, niin laitan tällaisen melko nopeasti kasatun ilmekokoelman:
Laatu on melko heikko, mutta menkööt (Skanneri ylivalottaa ja näiden kanssa saa aina kikkailla).
Ei minulla sitten oikein tähän väliin muuta ollutkaan.. Mutta jos yksi video..
Miten tuosta edellisestä merkinnästä voi muka jo kuukausi olla? Ei nimittäin tunnu yhtään siltä.
Vaikka eipä näiden välissä ole mitään mainitsemisen arvoista tainnut tapahtuakkaan. Koska Raahessa ei tapahdu, tai vaikka tapahtuisikin, niin minä pysyisin siitä ehdottoman epätietoisena.
Aloitetaan vaikka tupareistani.
Kyseiset pikkupikku bileitä juhlittiin 19. perjantaina viime kuun puolella. Juuri ennen syysloman alkua siis ja halloweenia käytin teemana. Yhden kuvan muistin ottaa todisteeksi..
Kana ja Marsu ennen bileitä
Sitten oli varsin tapahtuma köyhä loma. Jännin hetki taisi olla parturi käynti...
No loman jälkeen (30.10.) käytiin koulun kanssa Oulussa, katsomassa lumipalloefektiä, minkä tarkoituksena on siis käsittääkseni kerätä kasaan Pohjois-Suomalaisten taiteilijoiden töitä. Oli todella monipuolinen näyttely, jota voin ihan lämpimästi suositella kaikille Oulussa liikkuville. Sieltä otetut kuvat ovat puhelimessani (unohdin kameran), joten niitä ei nyt ainakaan tähän merkintään saa.
Sitten olen myös löytänyt uuden fanituksen kohteen. En muista tarkalleen missä välissä kilahdin, mutta kaikki alkoi kun löysin tämän kirjasarjan ensimmäisen osan kirpparilta huimaan kahden euron hintaan. Kyseessä on tietenkin luurankoetsivä Keplo Leutokalma.
Voisin tietenkin
kirjottaa kilometrin siitä, kuinka ihana Keplo - jollain kieroutuneella
tavalla - on, mutta koska uskon, ettei kukaan halua/jaksa kuunnella
imelää lässyttämistäni, niin jätän väliin.
Linkitän kuitenkin pari
videota joihin voisin päättää tämän kertasen merkintäni
Keplon englannin kielinen haastattelu:
Ja yksi kuvilla täyttetty video.
"You save my life. I save yours. That's how we work." "Until the end." -(Valkyrie and Skulduggery in "Dark Days")
Eli tämän näköisessa kämpässä tällä hetkellä asustelen, edellisestä ei tullut kuvia laitettua, mutta ei voi mitään.
Kuvassa on siis vasemmalla reunalla taka-alalla keittiön tapainen. Ratkaisu muistuttaa jonkin sortin mökkikeittiötä: yksialtainen lavuaari, pienijääkappi, ilmatiivis roskiskaappi, kaksi hellalevyä, muttei uunia.
Keittiön edessä on neljä kappaletta kaappeja, joiden ovia on koristeltu korteilla.
Oikeallapuolella taka-alalla on naulakko yms ja niitä peittää raolleen jäänyt vessa-suihkun ovi (Näin ohimennen mainittakoot että siellä on kestomärkä lattia, hunosti sijoitetun lattiakaivon takia...).
Sitten on mangan täyteinen kirjahylly, jonka vieressäon tarkasti ulosrajautunut parvisänky. Jonka välttämättä halusin tänne siksi, että kun työpöytä olisi sen alapuolella säästäisin tilaa.. Mutta suunnitelma vesittyi kun täällä oli pöytä valmiiksi, joten nyt minulla on pöytätilaa kahden ihmisen tarpeisiin...
Kuvasta on jäänyt pois myös tv taisoineen päivineen.. Se kuitenkin sijoittuu sängynpäädyn vierelle siten, että näen katsoa telkkaria mukavasti istuessani koneella.
Ja kun niin paljon jäi kuvan ulkopuolelle, niin miksi en ota toista kuvaa ovelta?
Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en viitsi.
+ Tätä työpöytää peittää tavaravyöry, jota voisi kuvailla vaikka näin:
Ydintuhosta juuri ja juuri selvinnyt kylä, jota koettelivat myös kivivyöry ja tsunami...
Tähän väliin kitinää noista uusista naapureistani. Joku niista vissiin nimittäin luulee keittiönsä sijaitsevan tuossa käytävällä, sinne kun oli joku viikko sitten roiskittu maitoa(?) ja nyt siellä pyörii kokonainen tomaatti... Niin ja olihan siellä pari kolme viikkoa sitten muutama appelssiinikin... Melu tasokin on toisinaan aika korkea, vaikka vähän aikaa sitten tuli asuntoyhtiöltä kaikille tiedote, että nyt on tullut poikkeuksellisen paljon valituksia ja että pitaisi olla hiljempaa, niin silti.. Vaan onhan meillä suomalaisilla muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan, maailman huonoimmat naapurit.
Eipä tässä nyt sitten mitään sen kummempaa. Koulssa vaihtui jakso ja ohjaustoiminta loppu ja ensiviikolla alkaa paperinvalmistuksen intenssiivikurssi..
Taas Raahessa. Paluu arkeen on sujunut itseasiassa omalla kohdallani yllättävän kivuttomasti. Jostain syystä heräsin ensimmäisenä päivänä jopa virkeänä. Voi olla, se johtui lukuisista ylimääräisistä unitunneista joita keesän aikaan ehti kertyä. Sillä nyt kun koulua on ollut menossa peräti reilut kolme viikkoa, aamu virkeys on täysin tiessään.. Iltaisin sitä kyllä jaksaa valvoa ilman ongelmia. Joku voisi nähdä moisen unihäiriöisyyden ongelmana.. Itse en ole ihan varma
Mitähäntästä nyt sitten sanoisi. Ei olla tähän mennessä koulussa edes taiteiltu mitään.. Meillä kun on ollut tällaista vallinnaisainetta kuin ohjaustoiminta. Koko kurssi on pakko vetää nyt tässä jaksossa, koska siellä on mukana myös kolmosia, joilla alkaa käsittääkseni työharjoittelut tämän jakson jälkeen. No jos nyt jotain tuosta aineesta sanoo, niin sen, että se osaa olla toisinaan yllättävän tylsää. Valitsin sen aikanani oikein kunnolla tietämättä mihin olen ryhtymässä ja silloisten pohjatietojen perusteella, luulinettä tuo olisi ihan läpihuuto juttu, kun olen ehtinyt Pihtiputaalla asuessani osallistua seurakunnan järjestämään isoiskoulutukseen. Joka oli kyllä paljon helpompi kuin mitä tämä nyt on.
No eipä tässä sitten oikein ole muuta tapahtunut. Paitsi että tulin katselleeksitaas pitkästä aikaa katsellut Ouran high scool Host Clubia. Muistan etten ensimmäisellä kerralla oikein lämmennyt sarjalle, mutta nyt melkein rakastan sitä. Tämä on pienille aivoilleni varsin hämmentävää.. Ja tulin myös noin tunti sitten ilmoittaneeksi itseni Taiji -kurssille.
Tänään pitää vielä käydä katsomassa yksi taidenäyttely. Se on kuulemma sellainen toiminnallinen, eli siellä käsittääkseni esitellään niitä tauluja jotenkin. Pitää kirjoittaa siitä a4 mittainen aine kouluun.Saa nähdä miten käy.
Tällaista tällä kertaa.
P.s. Mitä mieltä olisitte, jos kokeilisin tehdä sarjakuva bloggauksia? En ainakaan alkuun mitenkään jatkuvasti, mutta toisinaan.
Eipä ole tullut taas yli kuukauteen kirjoitettua (kommentti ja kävijä määristä päätellen se ei kyllä ole teitä ihan hirmuisesti haitannut). Mutta nyt yritän tässä ynnätä kaikki kesän tähän astiset tekemiseni ja vielä muutaman kuvankin olen tätä varten järjestänyt.
Sen Pihtiputaalle takaisin muuttamis hässäkän ja isoveljeni Jounin ylppäreiden jälkeen minulla ja pikkusiskollani Sannalla alkoivat kesätyöt. Sisältäen erillaisia pihahomia, kuten rannan siivoilua ja kukkapenkkien kitkemistä. Ja se että minut on moisiin hommiin saatu jo kahtena kesänä johtuu siitä, että työnantaja on tuttu, ja ainakin omasta mielestäni varsin mukava ihminen :).
Sitten viimeisen työpäivän jälkeen (29.6.) teimmekin sitten porukoiden kanssa lyhyen reissun Raaheen. Minä olin perjantain yksin asunnolla ja lauantaina kävimme aamusta Sannan ja äidin kanssa vähän shoppailemassa. Ja seuraavan laista esineistöä tarttui mukaan:
Tämä löytyi Seppälästä, olen halunnut tämä tapaisen paidan jo pitkään ja oli ihana tunne löytää tämä :)
Nämäkin Seppälästä. Noita pinnejä on kyllä kaksi, mutta olen jo ilmeisesti hukannut toisen :
/
Ja heti Raahesta tulemisen jälkeen lähdin kohti etelää, aina Jyväskylään asti. Siellä asustelinkin sitten melkein viikon kummitätini Innin luona. Kaupungilla kävimme peräti kahtena päivänä, silti ostoksia ei ollut aiva tolkutonta määrää. Parin Seppälästä poimitun perus mustan t-paidan ja parin sarjakuvan lisäksi mukaan tarttuivat myö nämä:
Tästä kuvasta vain hame on Jykylästä (Undergrundista), korsetti on äidin tuliainen muistaakseni Viitasaarelta
Olen himoinnut tuollaista hametta jo vaikka kuinka pitkään. Olin tosi iloinen kun löysin sen.
Tämä laukku löytyi Prismasta
Olen myös monesti miettinyt, että tarvitsen tuollaisen keskikokoisen matkalaukunja senkin löytyminen oli kiva juttu. Laukun väritys on myös mukavan pirtsakka. Olen todella iloinen kaikista näistä ihanuuksista joita olen kesän aikana saanut/löytänyt.
Inni laittoi myös mukaani muutaman leimakuvan, joita voisin aikani kuluksi väritellä. Paperi joilla kuvat ovat on sen verran karheaa, että väritys on suoritettu vesiväreillä. Omasta mielestäni näistä tuli aika hyviä:
Keikari poikia
Keijukainen
Toistaiseksi näitä ei ole enempää, mutta enköhän minä tästä valveudu.
Näiden kaikkien ohella olen myös tullut ottaneeksi osaa tähän Kepri-kirjastojen kirja kuukaudessa kamppanjaa, jossa tavoitteena olisi saada vuoden loppuun mennessä luettua 20 tuntia. Poimin tuon ilmoittautumis lomakkeen kirjastolta mustaakseni 7.7. ja tähän mennessä olen kirjojen lukemiseen käyttänyt jo 12 tuntia ja 15 minuuttia (tässä on siis vain kirjojen lukemiseen käytetty aika). Olen tuota lappua tuijotellessa miettineeksi, saako niitä täyttää useamman, vai alkavatko kirjastontädit epäpillä vilppiä? Ja syy miksi tuohon kamppanjaan osallistuin, on se, että siitä voi voittaa matkan Helsingin kirjamessuille (Sisältäen matkat, majoituksen yms.).
Näiden lisäksi vietimme eilen Sannan konfirmaatio juhlia. Juhlat sujuivat hienosti ongelmitta, vaikka edeltävänä päivänä kaikki olivat mielipuolisen leipomisen ja siivoamisen takia pinna kireällä. Tässä kuva minusta ja Sannasta:
Jotenkin sunnuntaille sattui nätti päivä, vaikka monena edellisenä päivänä oli satanut
Tuon mekon osstin Raahessa kaveriltani isoveljen ylppäreitä varten, mutta hyvin se meni näissäkin juhlissa, vaikka aamulla ehdin miettiä voinko pukea saman mekon kaksiin näin lyhyellä aikavälillä oleviin juhliin.
Eipä tässä sitten ole oikein muuta mainitsemisen arvoista.
Mukavaia kesän jatkoja kaikille toivottelee Kana-chan
Näin sitä on tullut yksi vuosi täällä Lybeckerillä vietettyä! Hurjan nopeasti tuntuu tuo aika kuluneen, siis vastahan me alotettiin tää vuosi ja nyt jo reilun kahden kuukauden kuluttua ollaan kakkosia ja mun pitäis muka osata olla tutorina uusille ykkösille.. Tuntuu niin vieraalta ajatukselta ettei mitään rajaa.
No tämä (sekavahko) viikko onkin sitten kulunut tehokkaasti koulu töiden viimeistelyn ohessa ja siivoilun merkeissä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse tyhjentää tätä kämppää ihan kokonaan, ei ihan niin hervoton stressi kuitenkaan ole ollut. Mutta työtä tämä on silti teettänyt. Melkein koko viikon iltapäivät ovat kuluneet erillaiseen siivoiluun. Kuten mm.
+ Muu yleinen järjestely ettei tarvitse palata kaaoksen keskelle
Näiden lisäksi olin maanantaina pikniköimässä Kaisan ja Mikon kanssa ja tänään olin valmistuvien kolmosten lopputyö näyttelyssä Galleria Myötätuulessa.
Huomenna on koululla vielä päättäjäiset ja sitten olisi suunta kohti Pihtipudasta. Loppuun sitten kesäistä musiikkia.
Omituista kuinka sitä voikaan pelätä ihmisiä. Minun tapauksessani vanhoja kavereita.
Tänään tämä taas tuli konkreettisesti esiin kun olin tulossa karkin osto reissulta, hautuumaan kautta kotiin (tässä tapauksessa kotiin tarkoittaa äidin luo). Hautuumaalle olin siis mennyt muka ruokkimaan pikku hiljaa syntyvää angstiani (joka kyllä meni siellä ohi) ja kun olin lähdössä takaisin kotiin, niin satuin näkemään siinä kirkonmuurin vieressä kävelemässä yläkoulu aikaisen kaverini parin muun kaverinsa kanssa. Melkein kenen tahansa muun reaktio olisi ollut tämä: Huuda "Moi!" jo sieltä kauempaa ja mene tuttujesi luo puolijuoksua ja ala rupatella. Mutta meikäläisen reaktiohan oli tämä: Käänny ja lähde vastakkaiseen suuntaan. Toivo ettei sinua nähty. Kulje jostain kaempaa niin, että heidän mahdollisuutensa nähdä sinut ovat noin yksi sadasta. En minä siksi näin toimi, ettenkö välittäisi nähdä heitä, vaan siksi, että pelkään tunkevani mukaan porukkaan johon minua ei haluta. Eli oikeastaan pelkään ulkopuolisuutta. Näen muut ihmiset aina tiiviinä kaveri porukoina joihin en itse kuulu, enkä halua ängetä mukaan, koska tuntisin olevani ulkopuolinen ja siksi pitäisin itseäni säälittävänä mukana roikkujana, jollainen en halua olla. Joten pelkään ulkopuolisuutta niin paljon, että teen itsestäni ulkopuolisen, jottei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, etten kuulu porukkaan.
Tämä on myös yksi syy miksen mennyt siihen tänään olleeseen bändi-iltaan. Ihmiset tykkäävät mennä sellaisii tapahtumiin porukoissa. Jos olisin mennyt, olisin mitä luultavimmin joutunut olemaan kontaktissa jonkun porukan kanssa. Ja kuten selitin, niin en halua sellaista. Toisaalta ne kohtaamiset ovat helpompia käsitellä, jos minuun ollaan otettu kontakti, eikä toisinpäin, koska sillon joku muu on tilanteessa ns. "veto vastuussa", ainakin minun näkökulmastani..
Siksi siis käytin äidiltä saadut (lippuun tarkoitetut) rahat karkkiin ja tölkilliseen mehua. Mielihalu tiettyihin karkkeihin tuli sitten vasta kaupassa, mutta se kävi tekosyystä olla menemättä. Että näin tämä lyhyt loma sitten...
Eli tuli ilmoittauduttua mukaan kun koulu järjesti kyytiä SakuStars kisoihin.
Maanantaina oli lähtö klo: 12:15 koululta. Se päivä menikin sitten linja-autossa istuessa, matkaa Helsinkiin kun on Raahesta noin vaivaiset 598 kilometriä (ainakin mikäli google mapsia on uskominen). Perillä oltiin siis joskus yhdeksän jälkeen. Olimme yötä Lönnrotinkadun Omppuhotellissa. Ja me neljä saatiin nukkua jossain invahuoneessa, kun ei siinä meille tarkoitetussa tavallisessa huoneessa toiminut valot ollenkaan :D. Se huone oli paljon isompi kuin ne muut, mutta sen vessan ovea ei saanut ollenkaan lukkoon.. Ja oli siellä aivan järjettömän pölyistäkin, mutta eteenpäin. Käytiin sitten illalla vielä kymmenen jälkeen Marsun ja Kaisan kanssa pikkuisen harhailemassa sateisessa Helsingin keskustassa, ruuan haku matkalla. Löydettiin yksi paikka jokoa oli vielä auki ja sehän oli mäkkäri. Oli aika kummallista syödä iltapalaksi nk. roskaruokaa, mutta oli siinä vastaavasti kyllä aivan järjetön nälkäkin. Sitten katsottiin Titanicin loppua ja päästiin ehkä puolen kahden maissa nukkumaan.
No seuraavana aamuna herättiin illan valvomisesta huolimatta ihan asialliseen aikaan, että ehditään vähän kiertää Helsinkiä, ennen kuin mennään Järvenpäähän. Päästiin etenemään ompusta joskus yhdeksän maissa ja mentiin käymään Fantasiapeleissä ja Manga cafessa. Eikä sinäänsä yllätä että rahaa kului, mutta oli kivoja ostoksia. Ja kun kerran sain siitä Manga cafen muffinssin syömisestä niin euforisen ilmeen, että se olisi ollut ihan kuvaamisen arvoinen, niin oli se sen arvoista. Muina ostoksina kolme pokkaria mangaa (Hellsing 4, Death Note 6 ja Full Metal Panic 1) ja Victoria Francéksen kuvittamat tarot -kortit. Niissä korteissa oli tosin se vika, että niissä maat eivät ole kuten tarokeissa yleensä (kupit, kolikot, miekat ja sauvat) vaan niissä on ihan omat jutut (naamiot, ruusut, perhoset ja ristit) ja kun niiden korttien ohjeissakin on puhetta vain noista perinteisistä maista. Mutta ei silti jostain syystä kaduta että ostin pakan.
Sitten kahdeltatoista lähdettiin sinne Järvenpäähän, niihin kisoihin joita varten koko reissu järjestettiin. Se matka vei vain tunnin ja taisin nukkua siitäkin suurimman osan. Järvenpäässä ei sitten oikein muuta tehtykkään kuin hengailtiin Järvenpää-talon aulassa ja käytiin Mikon veljen opastamana keskustassa Hesburgerissa syömässä. Viideltä lähdettiin takaisin Helsinkiin.
Sitten oli taas pari tuntia aikaa kierrellä. Sillä kertaa käytiin Kampissa. Sieltä tarttui mukaan yksi Cybershopin hame. Siellä olisi kyllä ollut paljon kaikkea muutakin ostettavaa, mutta opiskelija budjetilla ei paljon rellestetä. Saa vaikata ärsyttikö oma köyhyyteni siellä.
Keskiviikkona lähdettiin heti kahdeksalta taas Järvenpäähän, taaskaan ei tehty oikein mitään, paitsi käytiin siellä Hesessä syömässä, ja pyörähdettiin yhdellä kirpparilla. Löysin sieltä ihan kohtuullisen kivaa tavaraa, mutta ei enää siinä vaiheessa ollut rahaa ostaa yhtään mitään, paitsi yksi sellainen Create your Top Model -vihko (taskukokoinen), kun aina joskus tulee ideoita kivoista vaatteista, muttei vaan jaksaisi piirtää koko ihmistä.
Sitten neljältä lähdettiin Järvenpäästä kohti Raahea. Pihtiputaan kohdalla olin taas ihan hymy pyllyssä. En tosin enää selittänyt (epä)onnekseen vieressäni istuneelle Kaisalle kaikkea mahdollista Putaaseen liittyvää kuten mennessä, tai puhuin minä taas, mutten niin paljon.
Perillä Raahessa oltiin joskus puoliltaöin. Oi sitä väsymyksen määrää. Asunnolla nukahdin joskus yhden jälkeen ja voitte kuvitella kuinka hienoa tämän unimäärän jälkeen oli herätä kouluun. Kun piti olla sellainen tavallinen kahdeksan aamu. Ei sinäänsä yllätä, että nukahdin tunnilla hetkeksi.
Semmoinen reissu oli se. Kokonaisuutena oli oikeastaan oikein mukavaa ♥
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, omavaltaisen tarokki ennustuksen tulkinnan perusteella kohtuullisen jumalainen Kana-chan.
P.s. Palkinnoksi siitä että jaksoit lukea koko merkinnän niin vähän musiikkia:
Nyt kun tämäkin aihe on taas ollut pinnalla pressan vaalien ja kun Pietari hyväksyi homovastaisen lainniin ajattelin tässä tehdä aiheesta blogi merkinnän.
Eli aloittaisin aiheen tarkastelun tieteen valossa. Selkeää syytä homoudelle ei siis ole löydetty, mutta on silti olemassa tekijöitä jotka oletetusti vaikuttavat seksuaalisuuden kehittymiseen. Sen verran on kuitenkin saatu selvitettyä, että ilmeisesti homo miehillä on hetero miehiin verrattuna aivoissa rakenteellisia eroja. Homoilla voimakkaimmin seksuaalisuuteen vaikuttava osa aivoissa on pienempi kuin heteroilla. (Syytä tähän ei käsittääkseni tiedetä.)
Toinen tieteellinen teoria liittyy äidin raskausaikaan. Oletettua on siis, että äidit jotka ovat raskausaikana kovassa kriisissä/erittäin stessaantuneita, saavat homoja lapsia. Tähän viittaa se, että toisen maailmansodan jälkeen saksassa syntyi erityisen paljon homomiehiä. Luultavasti siksi, että nälänhädän aikaan on lajin säilymisen kannalta edullista rajoittaa väestön kasvua. Eli geenit tekevät lapsista homoja, ettei väestö kasva liikaa ja ruoka riittää jo syntyneille paremmin. Joidenkin tutkimusten mukaan seksuaalinen suuntautuminen periytyy 18-39 prosenttisesti. Eli homous on näin osittain periytyvää, muttei kokonais valtaisesti, koska lajin säilymisen kannalta on välttämätöntä, että ollaan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta.
Nyt kun olen koko tekstin puhunut oikestaan vain miehistä, niin väliin myös faktaa naisiin liityen:
Sama geeni joka tekee naisesta tehokkaan lisääntyjän, tekee miehestä homon.
Ja nk. homogeeni välittyy naisesta 100% todennäköisyydellä seuraavalle sukupolvelle.
Sitten vähän uskonnollista näkökulmaa. Nykyään kuulee uskovaisten perustelevan homo vastaisuuttaan sillä, että se kielletään raamatussa. Mikä ei suoranaisesti pidä paikkaansa.
Nykyään joissain käännöksissä on siirrytty puhumaan suoraan homoseksuaaleista. Tässä kohtaa muistuttaisin, että Raamattu on kirjoitettu hiukan eri olosuhteissa, kuin missä elämme nykyään. Alkujaan Raamatussa on puhuttu joidenkin nk. pakanallisten uskontojen rituaaliseksiä harrastavasta miehestä.
Minkäänlaista mainintaa miesten tai naisten välisistä rakkaus-suhteista ei ole, ei uudessa-, eikä vanhassa testamentissa.
Mutta jos silti olet sitä mieltä, että homous on synti ja kaikki syntiset joutuvat helvettiin, niin tässä pari muutakin ihmisryhmää jotka on tuomittu kärventymään helvetin liekeissä:
Kaikki jotka ovat nähneet isänsä alasti (kaikki saunojat?) 1. Moos. 9:20-25
Kaikki kuukautisten aikana koulussa tai töissä käyneet naiset 3. Moos.15:19
Kaikki maanviljelijät, jotka eivät anna maansa levätä joka seitsemäs vuosi 2. Moos. 23:11
Kaikki rikkaat (Tästä puhutaan hyvin tiuhaan tahtiin läpi koko Uuden testamentin)
Kaikki papit joilla on silmälasit (eli likinäköiset papit) 3. Moos. 21:20
Luulen että pointtini tuli selväksi vaikka en syntisten listaa enää pidennäkkään.
Homojen avioliitoista tähän loppuun että: "miksei?"
Tapeltiinhan siitäkin aikoinaan, saako vaaleaihoinen mennä tummaihoisen kanssa naimisiin.
Huomasimpa, että edellisestä merkinnästä on jo kulunut melkein kuukausi. Vaan eipä se kävijä ja kommentti määristä päätellen ole ketään päässyt haittaamaan..
Mutta asiaan. Olen taas pitkästä aikaa siivonnut oikein urakalla. Yllättäen siitä syystä, että porukat(=äiti, sisko, veli ja äidin mies) ovat tulevana viikonloppuna aikeissa tulla tänne. Edellisestä kerrasta (sekä siivous, että vierailu) on kyllä nyt vierähtänytkin aikaa jo ihan mukavasti. Suoritin siivouksen jossain mystisessä energiahuurussa, koska en muista koko touhun olleen yhtään rasittava. Ihan ymmärrettävästi olin sinä iltana tästä tempauksesta erittäin kummissani. Nyt jälkikäteen voisin sanoa, että souriuduin vitutuksen voimalla. Oli nimittäin ollut koulussa silloin jotenkin äärimmäisen rasittava päivä, en tosin muista miksi. Mutta koska tämä tapahtui viimeviikon alkupuolella, olen ollut nyt viikon aivan neuroottinen tämän huoneeni siistinä pysymisestä (vähän huonolla menestyksellä tosin). Voisin myös mainita tässä tämän pienen tapahtuman ihan tältä päivältä. Minulta kysyttiin Valintatalon kassalla papereita. Ihmettelin sillä hetkellä itsekkin miksi. Olin kuskannut kassalle vain seuraavia tuotteita:
Suklaata
Muffinssin teko vermeitä
Ja 6 pacin cocista
Kassantäti höyläsi juuri keskimmäisenä mainittua, kun sanoin ettei ole juuri nyt mukana. Täti tuijotti minua hetken ennen kuin kääntyi ottamaan cocikset. Tuli vähän wtf -tunne kun täti alkoi niitä höylätessään nauramaan. Selitti, että päivällä oli pari alaikäistä yrittänyt käydä ostamassa tupakkaa ja sellaista, että siksi luuli cociksiani koffiksi.. Kun mokomat ovat samanvärisiä. Pitihän siinä sitten itsekkin vähän nauraa, että sattuuhan näitä.
Lopuksi pitää vielä päästä kehumaan kirjakaupassa tekemiäni ostoksia. Siellä oli nyt semmoinen ihana pöytä, jossa luki: "kolme pokkaria kympillä". Oli hieno tunne kun löysin pöydästä Juha Vuorisen Pilven reunalla, Pasan ja Atpon Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja Juban Viivi ja Wagner, Ystävänpäiväkirjan. Plussana sain tekosyyn ostaa sieltä yhden kangaskassin, mitä olen jo vähän aikaa tuijotellut, mutta jonka ostamiseen en ole keksinyt syytä. Mutta nyt oli syynä, etten olisi saanut niitä kirjoja mahtumaan laukkuuni ja muovipussit ei oo kivoja. Sain kaupasta ostetut kamatkin sinne mukavasti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Haistakaa vittu, rakkaudella Kana-chan
Eli nyt vuorossa kaiken huomion hakuisuuteni vaatima sekava selostus siitä, miten kulutin reilun viikon mittaisen joululomani.
Viimeinen koulu päiväni oli siis 22. päivä joka kului luultavasti maailmankaikkeuden turhimman koulu päivän ja linja-autossa istumisen merkeissä. Koulussa vietetty kaksi tuntinen oli turha siksi, että siellä käytiin vaan syömässä, kuuntelemassa pari laulua ja yksi puhe. Eli ei mitään oleellista ja varsinkin, kun olimme muutaman luokkalaiseni kanssa ainakin melkein viimeiset jotka sieltä lähtivät. Linja-autoiluun kulutin perinteiset noin 4 tuntia (Tosin Kempeleessä piti odotella pihalla pakkasessa parikymmentä minuuttia, mutta eniveis).
Loman alkupuolisko kului isän luona. Hyvin pitkälti tietokoneen ääressä (edellisestä merkinnästä voi helposti päätellä mitä olen koneella ollessani tehnyt) ja serkun kanssa mummolassa. Jouluruuat sitten olivat muuten ihan ok, mutta perinteisten lihansyöjien keskellä aika kuivia. Lahjoista mainitsen vain yhden. Sain iskältä hänen itse tekemänsä patalapun. Sellaista ei ihan joka tytöllä olekkaan x3.
27. päivä meni sitten Jykylässä. Ja siitäkin huolimatta, että olin tuhonnut päivärytmini jo aivan totaalisesti, ei se noin kuudelta aamulla herääminen ollut millään muotoa ongelma. Kyyti lähti sitten klo 7:10 perillä oltiin muistaakseni 9:45 tai jotain sinne päin. Tyypillisesti sitten kävi niin, että vaikka en ostanutkaan juuri mitään, niin kaikki rahani jostain syystä silti kuluivat siellä.
Loppu loman vietin sitten äidin kotona. Siellä istuin välipäivät tiiviisti koneen ääressä ja sotkin päivärytmini uudelleen perinpohjaisesti. Uudenvuoden yönä sitten (ainakin meille) perinteisesti syötiin tortilloja ja ammuttiin raketteja. Joskus puolen yön jälkeen näimme myös jonkin sortin sodan tapaisen. Kun kaksi meille näkymätöntä porukkaa alkoivat ampua rakettejaan toisiaan kohti. Tai siltä se ainakin näytti. Huomautan silti, että raketit kuitenkin tähdättiin taivaalle siten, ettei sodasta syntynyt muuta, kuin melusaastetta ja hieno esitys meille muille.
Raaheen takaisin tulin 1.1. Ja tällöin, vietin autossa istuen noin 3 ja puoli tuntia.
Ja nyt kun olen tyydyttänyt omien tekemisieni selostamisen tarpeeni, niin palajan takaisin YouTuben puolelle, ja edelleen niin kovin ennalta-arvaamattomasti vahtaan siellä videoita Jokerista ja Harleysta.
Loppuun tällainen kysymys: Voiko olla, ettei nyt illan ja tulevan yön aikana nukuta pätkääkään, jos on nukkunut viiden tunnin päiväunet?
