Älkää lapset koskaa kirjoittako blogeja tunnehuuruissa! Viittaus aikaisemmin päivällä tehtyyn merkintään.. Kyllähän ne aamuiset tunnit oli rasittavia, mutta ei siitä olisi välttämättä tarvinnut blogia tehdä. Nimittäin mieliala on ehtinyt tässä välissä heitellä laidasta laitaan. Koululla oli yleinen vitutus, kotimatkalla oli syvää angstia, välissä neutraalia ja markkinoilta tullessa jo kerkesin hymyilläkkin. Tällä hetkellä fiilis on perus ok.
Niistä markkinoista minun piti sitten kirjoittaa. Tavallaan varsin piristävä reissu, vaikka meno matkalla näin jotain koomesen ja traumatisoivan sekaista vaikka en ollut ehtinyt vielä edes mennä pitkälle. Näin siis kun joku äijä ilmesesti masturboi vaaleanpunaisen pakettiautossa, samalla kun ajoi. Ei ollut millään muotoa kiva näky. Kyseinen mieshenkilö oli reilusti ylipainoinen ja epäsiistin näköinen. Varmaan raukka luuli ettei kukaan nää, mutta valitettavasti auton ikkunalasi ei ole toimiva näkösuoja. Että oli aika kummallinen alku tälle markkina reissulle.
Markkinat eivät sitten itsessään olleet mitenkään erityiset. Voitin yhden kojun arvalla ihan kivan näköisen kaulakorun (jonka myyntihinta taisi olla 5€). Se sitten mikä siellä markkinoilla piristi päiväni oli kuitenkin seuraava tapaus:
Vähän aikaa pyöriskeltyäni ajauduin yhden herkkukojun lähelle. Jäin kuunteleman myyjän puhetta, sellaista nopeaa selitystä jossa hän selosti kuinka hyvä tämä hänen loppuun myynti herkkukassi tarjouksensa oli. Sellaista on jostain syystä jännää kuunnella. Kojulla oli myyjän joku tuttu - luultavasti noin itseni ikäinen - poika, tämän tarjouksen selostamisen ohessa myyjä sanoi, että "Ensi kerralla tuot sitten sen morsiammen näytille." poika naurahtaa ehkä hivenen vauvautuneeesti ja myyjä jatkaa "Vai seisooko se tuossa takana?" Kaikki katsovat minua. Alkoi naurattaa. Myyjä jatkaa "Ei huono ollenkaan." Tai jotain sen suuntaista. Minä menaan revetä ja liukenen paikalta samalla kun poika ilmeisesti selittää, että ei ollut tämä tyttö se 'morsian'.
Koti matkalla sitä ajatellessani, ihan oikeasti hymyilin aika leveästi. En ollut siellä ollessani ollenkaan parhaimmillani, tuuli oli sotkenut muutenkin sekaista tukkaani ja olin haudannut kasvoni puoliksi venäläishuivini alle. Enkä (ainakaan omasta mielestäni) ollut muutenkaan silmiä hivelevä näky, mutta piristi se silti. Siitä, kun viimeksi olen viimeksi mitään tuon suuntaista kuullut, alkaa nimittäin jo olla aikaa ja mitä sitten vaikka tuo tuli jonkun randomin markkina myyjän suusta? Se teki minut iloseksi ja se on pääpointti.
Edellisestä saaduilla energioilla jaksoin viedä pyykkiä koneeseenkin vielä tämän blogin kirjoittamisen lisäksi. Loppuun vähän musiikkia
Fall Out Boy - Thanks For The Memories
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti