PMMP jäähyväiskiertue, Club Teatria, 18.10.

Jesh, nyt on vihdoin kuvat katsastettu ja on aika naputella sopiva tiivistelmä kyseisestä illasta!

Ensimmäinen huomio illaasta oli tietysti miten hyvin Teatrian sisäänkäynti on piilotettu. Itse löysin paikalle seuraamalla yhtä kikattavaa tyttölaumaa, jonka kuulin aiheesta juttelevan. Kuulin kyllä myös, että hekään eivät olleet sijainnista täysin varmoja ja tulin kieltämättä ajatelleeksi, että teenkö heitä seuratessani yhden elämäni suurimman virheen.. Mutta löytyipä se paikka kuitenkin.

Esiintyjiähän oli tuona iltana PMMPn lisäksi Pimeys ja Olavi Uusivirta.
Piemys oli meikäläiselle aikaisemmin tuntematon nimi. Saa nähdä alanko sitä nytkään kuuntelemaan, mutta oli se ihan mukava illan avaus. Tuli sopivasti hyvälle tuulelle, että jaksoi odotella. En ottanut heistä kuvia, koska olun unohtanut ladata kameran ja halusin varmistaa, että sitä riittää PMMPlle

Olavi taas on minullekkin tuttu ja tämän kanssa tuli vielä vähän paremmalle tuulelle! Suurinta osaa biisestä en tuntenut, mutta osan kuitenkin. Kun ympärillekin alkoi kerääntyä iloisesti juhlivaa kansaa, niin eihän sitä muuta voinut kuin alkaa pomppia ja laulaa mukana ne vähät jotka osasi.

Rakkauden syksy 2013, Olavi lähenteli kitaristiaan melko härskisti ;)

Sitten illan pääesiintyjä eli PMMP! Keikka kesti melkein kaksi tuntia ja jokaiselta levyltä (paitsi Puuhevoselta) soitettiin muutama kappale ja tuli sellainen tunne, että ne olivat juuri ne tärkeimmät kappaleet. Eikä jäänyt sitä ikävää "Miks te ette just sitä mun lempparia soittaneet"-tunnetta, vaan settilista oli kaiken kaikkiaan omasta mielestäni melkoisen täydellinen. Tietysti lauloin melkein koko mukana varsin kovaan ääneen ilmeisesti, koska jossain kohtaa kurkkuun sattui niin paljon, ettei ääntä meinannut oikein lähteä.. Puolikkaan kappaleen jaksoin sitten olla yhtä kyytiä hiljaa ja sitten lyhyempiä jaksoja myöhemmin vähän väliä.. Keikan jälkeen oli äärettömän hyvä fiilis!

Vähän meinasi loppua happi tässä kohtaa..

Lavaesiintyminen ♥

♥

Mainittakoon tähän nyt vielä se, että jos Teatrialle oli vaikea löytää, niin vielä vaikeampaa oli päästä ulos. Uloskäyntinä toimi yksi pieni ovi joka oli sopivasti pikkuisen sivussa, ettei siihen vieressä olevalle narikallekkaan mahtunut kovin montaa ihmistä kerrallaan.. Itse en ollut edes viimeisten joukossa menossa ulos ja jonotin silti toista tuntia.. Alkoi ottamaan pikkuisen päähän. Ei sillä, että olisin sen antanut pilata muuten hyvää tunnelmaani, mutta silti. Heti takin saatuani puikkelehdin ulos pukemaan. Enkä antanut väsyneiden ja kipeiden jalkojeni estää minua kävelemästä takaisin hotellille. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä taksilla, koska minut oli huolella yritetty pelotella (äidin ja mummun toimesta), että Oulu on vaarallinen kaupunki (kuten heidän mukaansa kaikki muutkin vähänkään suuremmat paikat), mutta se ihmisten määrä kuitenkin riepoi sen verran, että kävelin..
Hotellilla tunsin itseni taas hetken maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, koska PMMP vaan on aivan ihana ja on sääli, että he lopettavat.  Mutta pidetään tyttöjen ihanaa henkeä yllä ♥ Eikä anneta PMMPn koskaan unohtua!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Semmoinen viikko

Eli nyt on ensimmäinen koulu viikko takana. Olen taas puolivahingossa ruvennut tutoriksi ja nyt samaan jaksoon on laitettu kemian ja ruotsin kurssit..
Tutoroimaan ajauduin ihan vaan siksi, että wilmaan oli tullut viesti, että ekanapäivänä aloittamaan pääkoululle, että saa katsoa ykkösten perään.. Tämä ohjaaja oli jotenkin pikuisen yllättyneen näköinen kun sitten paikalle ilmaannuin. Ei tullut oltua missään yhteydessä häneen, silloin toppi -jakson aikana, kun aiheesta oli joitain viestejä wilmaan tullut.. Mutta en osannut jättää menenättäkään kun erikseen oli viesti tullut, ja lupasin sitten olla taustatukena aina tarvittaessa. Katoan nimittäin taas loppulukukaudeksi työharjoitteluun ja viimeinen puolivuotta meneekin sitten lopputyön kanssa...

No muuta jännää viikon varrelta?
Maanantain ja tiistain välisenä yönähän piti käydä bongailemassa meteorisadetta Kaisan kanssa. Oli niin valoisaa, ettei näkynyt yhtään, mutta oli se mukava ilta/yö silti. Kun ei kokonaiseen kuukauteen oltu nähty, niin juteltavaa riitti ja mikäs sitä raittiissa yöilmassa kävellessä.

Sellaisenkin tavallisuudesta poikkeavan hetken koin, että Raahen keskustassa oli ihan oikea kerjäläinen. Ei mikään masentavan näköinen mummo surkean näköisenä muki edessänsä, vaan pikku poika, jonka kanssa kohtaaminen alkoi halaamisella.. Sen jälkeen sain kohtuullisen kärsineen näköisen ruusun käteeni ja lapun, jossa luki jotenkn näin: "Veljeni on joutunut onnettomuuteen ja tarvitsen rahaa ruokaan ja lääkkeisiin." En minä sille rahaa antanut, mutta oli se jotenkn riipaiseva ilmestys. Jokin pienissä lapsissa aina herättää empatiani ja minulle tuli oikesti pahamieli jälkeen päin.. Mistä lie johtui..

Perjantaina olin sitten Mikon luona pienet bileet, ja siellä tuli nähtyä pari elokuvaa, joista ensimmäisenä nähty meni heti ensi sekunttien perusteella kategorioihin "ei selvinpän" ja "kulttipaska".ja tässäpä pikku näyte:

En löytänyt suomenkielistä versiota, mutta eiköhän tuosta jonkin näköisen käsityksen saa..
Toinen leffa oli :

Ja no.. Olisihan tuota selvinnyt ilman tätäkin. Mutta olise hauska ilta :)

Ensi viikon perjantaina olisikin taiteiden yö. Saa nähdä mitä sitä silloin keksii.
Näihin kuvii nnäihin tunnelmiin.

Loman loput

No niinhän tämä kirjoittelu taas jäi kesän puolenvälin jälkeen... Ei siksi, etten olisi tehnyt mitään, vaan siksi, että kesällä tapahtuu sellainen maaginen koneesta vieroittuminen. Koskaan ei muka ole pitkään koneella, vaan tekee jotain muuta ja silti istuu näytön äärellä useita tunteja, muttei tee mitään edes etäisesti muistuttaisi tekemistä...

Mutta asiaan, eli miten vietin heinäkuun.. Silloin alkukuusta meikäläisellähän oli 18v. synttärit. En mitään sen kummempaa rellestystä järjestänyt, vaan istuttiin asuntoni lattialla, juotiin lonkeroa ja hölistiin. Koska laatu korvaa määrän. Tai itsestäni on ainakin mukavampaa viettää iltaa muutaman oikeasti hyvän ystävän kanssa, kuin isommassa vähemmän tutussa porukassa.

Sitten oli se Keitelejazz. Sinne lähtö tuli tavallaan aika nopeasti, kun vikkoa ennen tuli Mirolta viesti, että lähtisinkö kattoon PMMPtä ja Haloo Helsinkiä Äänekoskelle... Pari päivää piti miettiä ja pitihän se sitten todeta, että tottahan se PMMP pitää ainakin kerran vielä nähdä, ennen kuin se lopettaa... Olen nähnyt PMMPn livenä kerran aikaisemmin ja kyllä se on sen verran mahtava livenä, että huh! (Tulevat muistaakseni lokakuussa jäähyväiskiertueella Ouluunkin, pitää selvittää pääsisikö sinnekkin.) Sen verran hyytävät valoshowt niillä kuitenkin on, että kuvia oli vaikea ottaa.. Anna Puu ja HH olivatkin sitten helpompia.

Anna oli jotenkin suloinen :3

HH oli aika energinen, pisti miettimään, että pitääkö tätä sittenkin alkaa kuunnella

PMMP on ihana, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja totta kai osasin kaikki biisit ja lauloin mukanakin ;)

Nyt sitten olen taas Raahessa. Kahtenä päivänä sain kamat purettua ja siivottua asuntoa sellaiseksi, että nyt on taas kiva olla täällä :) Toissa päivänä tulin, hengailin melkein koko päivän kaupungilla Sannan ja Veeran kanssa.
Illalla sitten purin kamoja ja sainkin yhtä suurta laukkua lukuun otamatta kaikki purettua ja ehdin ajatellakkin, että menipas tämä helposti, niin enköhän vaan sitten myöhemmin hammastahnaa siitä isosta laukusta etsiessäni huomannut, että puhdistusgeelini oli levinnyt sinne ympäriinsä :l.. Piti sitten vielä yöllä alkaa puhdistaa kamoja, ettei kaikki jää tahmeaksi. Eikä sekään helpottanut tuskaani, ettei sitä hammastahnaakaan löytynyt. Onneksi ei kuitenkaan mitään tärkeää tuhoutunut..

Ei tässä sitten muuta, 13. päivä alkaa koulu ja on outoa ajatella, että nyt lähtee viimeinen vuosi :/ ja saa nyt nähdä mitä sitä tämän jälkeen keksii tehdä... Kun ei mitään selkeitä suunnitelmia ole.

Mutta no, näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Rock The Beach

Tästä merkinnästä tuleen nyt lähinna kuva painotteinen, koska olin festareilla paikanpäällä sen
verran villissä mielentilassa, että hirmuisen tarkkoja muistikuvia ei ole.. Suuressa visaudessani kuitenkin keksin siellä kirjoitella puhelimeen joitain juttuja esiintyjistä ylös ja laitankin nyt ne kirjoituksen kuvien yhteyteen ja aivan sensuroimattomina sitten, joten kieli on joksenkin karumpaa kun mitä täällä käytän, mutta välittyypähän oikea tunnelma :P.

1. Päivä

 Parkway Drive: Kengissä vitusti hiekkaa, päästiin moshpittiin, helvetin hyvä mieli!!!

Pää kii: Ihanaa suomipunkkia edelleen hyvä fiilis!

Billy Talent: Vitun siisti esitys, kahen moshpitin avulla melkein eturiviin!!

(Reissun ainoa vamma tuli meikäläiselle tätä katsoessa, kun kaaduin moshpitissä, mut joku random jätkä nosti ylös sitten ;) )

Melkein nähtiin myös Queens Of The Stoneagen
(Oltiin syömässä)

Green Day: Venattiin tunti lavanedessä ennen keikkaa, ehdottomasti sen arvoista :3, esittivät enimmäkseen uusia biisejä niin en osannut, mut se fiilis!

Tähän kuvaan tuli jännät värit..

2. Päivä, Haloo Helsinki jäi, kun tultiin niin myöhään. Mustasch oli ihan jees mut oltiin aika kaukana..

Apulanta: Katottiin aika reunalla, yleisö ei siellä ollu niin mukana :(
Vetävät livenä aivan eritavalla...

A Day to Remember: Moshpittia taas, loistava esiiintyjä!

Kehoittivat tekemään isoimman moshpitin ikinä! (Tai kuten laulaja Jeremy asian ilmaisi: Biggest fuckin moshpit ever!!)Ja tulihan sille halkaisijaksi ainakin parisataa metriä.. Kunto riitti juosta kahdesti..

Airbourne: Kovaa kamaa!
En aikaisemmin ollut kuunnellut, mutta pakko aloittaa nyt!

30 Seconds To Mars:
Odoteltiin tätäkin tunti, sen arvoista ehdottomasti! Vähän oli lyhyt keikka :( (noin 1½ tuntia). Kuvasivat Do or Diehin videota ja pitää nyt alkaa kytätä näkyykö meikäläinen siellä sit, kun ihana Miro otti hartioille istuun <3. Jälkeen päin jalkoihin sattu ihan sikana, mut oli sen arvoista!

 
Tämä kuva Jaredista on sitä varten, että se näyttää minkätasoisia suurin osa ottamistani kuvista on.. Ja tuo ei ole edes huonoimmasta päästä..

 Tässä on Shannon Leto

Ja myöskin Tomo Miličević











Näihin kuviin näihin tunnelmiin ;3

10. ja viimeinen viikko

Huh mikä viikko. Ihan tavallista menoa ei suuremmin ollut koko viikolla, paitsi maanantaina, mutta ei kukaan silloin jaksa mitään muutenkaan.. No tiistaina oli sitten se päihteiden vastainen mielenosoitus ja muuta erityistä. Sen mielenosoituksen kuvaaminen oli kyllä kokemus sinäänsä. Juoksin 24 asteen helteessä liioissa vaatteissa Pihtiputaan keskustassa saadakseni kuvia marssin eri kohdista... Loppu päivänä kuvasin koululaisia testailemassa parkkouria ja myöhemmin jalkapallon peluussa. Melkein harmittaa, etten ole ottanut itselleni näitä kuvia talteen.
Keskiviikko meni vähän tavallisemmin, aamun tallentelin kuvia ja tulin maalanneeksi sitä mobilea.
Torstai koristeltiin salia kevätjuhlia varten.
Perjantain käytinkin sitten kokonaan triptyykin viimeistelyyn. Iltapäivällä opekokouksessa sain Lealta pienen lahjan. Alkoi itkettää :') kuitenkin loppujen lopuksi ollut niin viimeisen päälle mukava harjoittelu. Ripustettiin sitten myös se mobile.

Lauantain puoli sitten lasketaan kai vapaa-ajaksi, vaikka yläkoulun juhlat kävinkin katsomassa.Kävin yhden kaverin ylioppilasjuhlissa ja vaikka meninkin jo iltapäivällä, niin kotiin ehdin vasta yönpuolella. Loistava ilta, höpöteltiin, syötiin kakkua, kittasin (melkein) vahingossa useamman mukillisen alkoholipitoista boolia ja sain jännän fiiliksen :9. Ja ehdittiinhän me katsoa pari jaksoa animuakin ja rällätä ympäri Pihtipudasta.

Laitan kuvia joskus ensiviikon puolella, koska olen ilmeisesti hukannut kameran ja läppärin välisen piuhan ja kortin lukijakin on Pihtiputaalla ja minä Raahessa...
Ja miksi olen Raahessa? Koska meikäläisellä on vielä pari päivää koulua. Joululoma kun oli pari päivää pidempi ja opet saa tarkistaa, että ollaan toppimisen jälkeenkin vielä kaikki hengissä.

Saa nyt sitten nähdä millä tahdilla muistan tätä blogia tulevaisuudessa päivittää. Kun ei ole kesäksikään ooikein mitään ihmeellistä tiedossa, ainakaan ennen heinäkuuta. Ja heinäkuussahan on sitten meikäläisen 18 v. synttärit joita on tarkoitus juhlia useampaankin otteeseen, eli ainakin Puttaalla ja Raahessa ja saa nyt nähdä mitä muuta sitä keksisi :3.

Mutta näihin tunnelmiin ♥

9. Viikko

Tälle viikolle onkin sitten osunut parikin tavallisuudesta poikkeavaa juttua. Eli ensimmäinen oli triptyykkini keskiosan ja vihreän öljyvärin kohtaaminen. Ja oli vähällä, että piirrokseni ei selviä, mutta kolmannella yrityksellä sainkin tahran piilotettua ja voidaan sanoa, että olin melkoisen helpottunut. Tulin epätoivoisena aloittaneeksi sen osan uudestaan, mutta se ei onnistunut mielestäni ollenkaan. Jokin siinä vaan mätti...
Toinen juttu ovatkin sitten banderollit. Ensiviikolla on päihteiden vastainen mielenosoitus, jota varten niitä on tehty. Kukin luokka on keksinyt oman iskulauseen ja niitä on sitten työstetty. Pakko sanoa, että kyllä niistä ihan hienoja tuli.
Muuten ollut aika tavanomainen viikko. Kevätjuhlaan on askarreltu ja siivoiltu kauheasti ynnä muuta sellaista.

Vapaa-aika sitten.. Eipä silläkään puolella oikein mitään erityistä. Perjntaina piti käydä muurasjärvellä katsomassa NSS:än keikka (aika loistava paikallinen cover bändi) ja sen jälkeen käytiin grillillä syömässä. En edes muista milloin nolisin viimeksi syönyt grillillä, joten olipa taas jännä kokemus. Ja koska teita kumminkin kiinnostaa, niin söin ranskikset kaikilla mausteilla. Kyllä siinä koko illan kerätty nälkä lähti.
Ja kävin äsken mummolassa syömäässä tämän kesän ekat muurinpohja letut!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

5. viikko ja kevään merkit

Eipä siellä koululla mitään uutta ja ihmeellistä ole tapahtunut. Olen siivoillut kartonkeja ja pyöriskellyt tunneilla jeesailemassa.. Eli enemmän ja vähemmän tyypillistä kuviksenopettajan arkea(?).

Mutta nyt kun en sitä aikaisemmin ole tainnut tehdä, niin kuva ja höpinää tästä mobilesta. Kuvassa se on vielä keskeneräinen, mutta valaisee kuitenkin minkä parissa sitä on kuluneilla viikoilla tullut askarreltua.
Tämä mobile on siis tavallaan yksien ysien projekti. Vaikka se on nyttemmin luvattu myös kasien (ja tietenkin minun ja Lean) maalattavaksi. Tämä siksi, että tulimme laskeneeksi, että tunteja ei (muistaakseni) ole jäljellä kuin kolme kappaletta. Sekin sitten, että pitää hoitaa kevätjuhlien koristeluja ja että  vappu ja helatorstai vie tunteja...


Voisin ottaa mielipiteitä tuosta vastaan. On tarkoitus lahjoittaa se siis tuonne uudelle alakoululle, eskareille esimerkiksi.




Arkeen ja kevään merkkeihin sitten. Lumethan katosivat yhdssä hujauksessa pari viikkoa sitten. Mutta nyt on tullut bongattua muuta, merktyksellisempää.
No ensinnäkin meidän takapihalla on käynyt parinailtana mustarastas. Heitteli märkiälehtiä ja oli vähän hämmennyksisään, kun muka huomaamattomasti otin siitä pari kuvaa joista tässä paras:

Tulin myös nähneeksi ensimmäisen perhosen tälle keväälle. Taisi olla nokkosperhonen, jos en kovin pahasti erehtynyt. Yritin ottaa kuvankin, mutta se lensi karkuun ja jos en aivan väärin nähnyt, niin minua paetessaan se tuli syödyksi... Pikkulintu hyökkäsi sen kimppuun :(. Karu todellisuus iski..

Olen myös nähnyt leskenlehtiä. Jossain Elämäjärveltä pohjoiseen. Näin ne linja.auton ikkunasta matkustaessani kohti Raahea. Kun sielläin tuli nyt viikonloppuna käytyä, kaveria katsomassa. Mistä tuli mieleen sekin kevään merkki, että söin mehujäätä ulkoilmassa tämän seuranani olleen Kaisan kanssa :3 ja bongattiinhan me yksi västäräkkikin. Ja muistattehan sen lorun jota joskus alakoulussa sanottiin? "Kuu kiurusta kesään. Puoli kuuta peipposesta. Västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään."

Näihin keväisiin kuviin ja tunnelmiin

Keväästä

Maanantaina olisi sitten taas muutto Pihtiputaan suuntaan. Mahdollisesti joskus aikaisemminkin mainitun työssäoppimisen seurauksena. Ja kyllä, muutan porukoiden luokse. Ei ole viitsimystä kahden kuukauden takija muuttaa omaan kämppään sinne. Saa nähdä miten hermoni kestävät, kun olen nyt jo reilun puolitoista vuotta yksinasuneena tottunut siihen, että saan olla rauhassa, ja että kukaan ei esimerkiksi vahdi nukkumaan meno aikojani (tätänykyään raahaudun sänkyyn joskus lähellä puoltayötä, vaikka herään täällä aikaisemmin kuin Pihtiputaalla koskaan)..

Se miten tämä sitten tulee vaikuttamaan tähän blogiin niin tulee tässä:
Työssäoppimisjaksolta täytyy pitää päivittäin TOPblogia. Muuten vain laittaisin teille linkin kyseiselle blogin pito sivulle, mutta kun se on rekisteröitymistä vaativa sivusto ja se on olemassa periaatteessa vain noita blogeja varten.
Eli, toistaiseksi olen ajatellut että laittaisin vaikka viikoittain jonkinlaisen yhteenvedon viikosta ja siitä miten opinnäytetyö etenee...

Sitten on yksi fanistus meneillään.. Ihan teitä säästääkseni en tee aiheesta sen suurempaa numeroa, mutta pienen kumminkin.

Eli kohteena (vai uhrina?) on tällä kertaa sarja nimeltä Kuroshitsuji. Mangna tätä on ilmestynyt suomeksi 5 osaa ja yhtäkkisen viimeviikolla tapahtuneen ihastumisen johdosta olen jo katsonut animesovituksen molemmat kaudet ja ova -jaksot (yhteensä 43 jaksoa, eli 860 minuuttia, eli 14 ja puoli tuntia [jos en laskenut väärin]). Näiden lisäksi myös olen lukenut mangaa parin pokkarin verran englanniksi etukäteen.. Että näin olen iltani viimepäivät viettänyt, edes facebookissa en ole malttanut käydä..
Ja tämän härötyksen johdosta olen myös esitellyt tätä (Kaisan mukaan kroonista) rapefaceani:

Tähän tyyliin

Näihin kuviin näihin tunnelmiin..

Sekavuus aste 98%

Huomasimpa, että edellisestä merkinnästä on jo kulunut melkein kuukausi. Vaan eipä se kävijä ja kommentti määristä päätellen ole ketään päässyt haittaamaan..

Mutta asiaan. Olen taas pitkästä aikaa siivonnut oikein urakalla. Yllättäen siitä syystä, että porukat(=äiti, sisko, veli ja äidin mies) ovat tulevana viikonloppuna aikeissa tulla tänne. Edellisestä kerrasta (sekä siivous, että vierailu) on kyllä nyt vierähtänytkin aikaa jo ihan mukavasti.
Suoritin siivouksen jossain mystisessä energiahuurussa, koska en muista koko touhun olleen yhtään rasittava. Ihan ymmärrettävästi olin sinä iltana tästä tempauksesta erittäin kummissani.
Nyt jälkikäteen voisin sanoa, että souriuduin vitutuksen voimalla. Oli nimittäin ollut koulussa silloin jotenkin äärimmäisen rasittava päivä, en tosin muista miksi.
Mutta koska tämä tapahtui viimeviikon alkupuolella, olen ollut nyt viikon aivan neuroottinen tämän huoneeni siistinä pysymisestä (vähän huonolla menestyksellä tosin).

Voisin myös mainita tässä tämän pienen tapahtuman ihan tältä päivältä.
Minulta kysyttiin Valintatalon kassalla papereita. Ihmettelin sillä hetkellä itsekkin miksi. Olin kuskannut kassalle vain seuraavia tuotteita:

• Suklaata
• Muffinssin teko vermeitä
• Ja 6 pacin cocista

Kassantäti höyläsi juuri keskimmäisenä mainittua, kun sanoin ettei ole juuri nyt mukana. Täti tuijotti minua hetken ennen kuin kääntyi ottamaan cocikset. Tuli vähän wtf -tunne kun täti alkoi niitä höylätessään nauramaan. Selitti, että päivällä oli pari alaikäistä yrittänyt käydä ostamassa tupakkaa ja sellaista, että siksi luuli cociksiani koffiksi.. Kun mokomat ovat samanvärisiä. Pitihän siinä sitten itsekkin vähän nauraa, että sattuuhan näitä.


Lopuksi pitää vielä päästä kehumaan kirjakaupassa tekemiäni ostoksia.
Siellä oli nyt semmoinen ihana pöytä, jossa luki: "kolme pokkaria kympillä". Oli hieno tunne kun löysin pöydästä Juha Vuorisen Pilven reunalla, Pasan ja Atpon Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja Juban Viivi ja Wagner, Ystävänpäiväkirjan. Plussana sain tekosyyn ostaa sieltä yhden kangaskassin, mitä olen jo vähän aikaa tuijotellut, mutta jonka ostamiseen en ole keksinyt syytä. Mutta nyt oli syynä, etten olisi saanut niitä kirjoja mahtumaan laukkuuni ja muovipussit ei oo kivoja. Sain kaupasta ostetut kamatkin sinne mukavasti.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Haistakaa vittu, rakkaudella Kana-chan

Ilta painos

Älkää lapset koskaa kirjoittako blogeja tunnehuuruissa! Viittaus aikaisemmin päivällä tehtyyn merkintään.. Kyllähän ne aamuiset tunnit oli rasittavia, mutta ei siitä olisi välttämättä tarvinnut blogia tehdä. Nimittäin mieliala on ehtinyt tässä välissä heitellä laidasta laitaan. Koululla oli yleinen vitutus, kotimatkalla oli syvää angstia, välissä neutraalia ja markkinoilta tullessa jo kerkesin hymyilläkkin. Tällä hetkellä fiilis on perus ok.

Niistä markkinoista minun piti sitten kirjoittaa. Tavallaan varsin piristävä reissu, vaikka meno matkalla näin jotain koomesen ja traumatisoivan sekaista vaikka en ollut ehtinyt vielä edes mennä pitkälle. Näin siis kun joku äijä ilmesesti masturboi vaaleanpunaisen pakettiautossa, samalla kun ajoi. Ei ollut millään muotoa kiva näky. Kyseinen mieshenkilö oli reilusti ylipainoinen ja epäsiistin näköinen. Varmaan raukka luuli ettei kukaan nää, mutta valitettavasti auton ikkunalasi ei ole toimiva näkösuoja. Että oli aika kummallinen alku tälle markkina reissulle.


Markkinat eivät sitten itsessään olleet mitenkään erityiset. Voitin yhden kojun arvalla ihan kivan näköisen kaulakorun (jonka myyntihinta taisi olla 5€). Se sitten mikä siellä markkinoilla piristi päiväni oli kuitenkin seuraava tapaus:
Vähän aikaa pyöriskeltyäni ajauduin yhden herkkukojun lähelle. Jäin kuunteleman myyjän puhetta, sellaista nopeaa selitystä jossa hän selosti kuinka hyvä tämä hänen loppuun myynti herkkukassi tarjouksensa oli. Sellaista on jostain syystä jännää kuunnella. Kojulla oli myyjän joku tuttu - luultavasti noin itseni ikäinen - poika, tämän tarjouksen selostamisen ohessa myyjä sanoi, että "Ensi kerralla tuot sitten sen morsiammen näytille." poika naurahtaa ehkä hivenen vauvautuneeesti ja myyjä jatkaa "Vai seisooko se tuossa takana?" Kaikki katsovat minua. Alkoi naurattaa. Myyjä jatkaa "Ei huono ollenkaan." Tai jotain sen suuntaista. Minä menaan revetä ja liukenen paikalta samalla kun poika ilmeisesti selittää, että ei ollut tämä tyttö se 'morsian'.


Koti matkalla sitä ajatellessani, ihan oikeasti hymyilin aika leveästi. En ollut siellä ollessani ollenkaan parhaimmillani, tuuli oli sotkenut muutenkin sekaista tukkaani ja olin haudannut kasvoni puoliksi venäläishuivini alle. Enkä (ainakaan omasta mielestäni) ollut muutenkaan silmiä hivelevä näky, mutta piristi se silti. Siitä, kun viimeksi olen viimeksi mitään tuon suuntaista kuullut, alkaa nimittäin jo olla aikaa ja mitä sitten vaikka tuo tuli jonkun randomin markkina myyjän suusta? Se teki minut iloseksi ja se on pääpointti.


Edellisestä saaduilla energioilla jaksoin viedä pyykkiä koneeseenkin vielä tämän blogin kirjoittamisen lisäksi. Loppuun vähän musiikkia
Fall Out Boy - Thanks For The Memories