maanantai 31. lokakuuta 2011

Piirtämiseni

Tänään koin taas sellaisen hetken, että teki mieli huutaa. Syynä yllättäen iki-ihana ryhmänohjaajani. Tänään meille annettii väliarvio, koska nyt vihdoin värioppi on käyty loppuun. Arvosanat tulevat tällaisena epätarkkana 1-3 pisteytyksenä, sain 2-.
Ja se mikä tässä nyt on rasittavaa, on se, että RO:ni lupasi silloin päivemmällä, että reputan koko kurssin, jos en korjaa väriympirääni, josta olivat sinoperi ja karmiini (punaisen sävyt) menneet vahingossa väärinpäin. Miettikää, kymmeliä tunteja hukkaan kahden väärinpäin menneen punaisen takia!! No minähän tietysti kilttinä tyttönä korjasin mokan, mutta silti.
Toinen rasittava asia tästä oli, että en mielestäni saanut kunnollista arviointia, tai rakentavaa kritiikkiä. Sain kaksi väriopinkansiota koskevaa kommenttia:
-Olihan ne kaksi ihan kivoja.
-Ne hevoset on hyvät.
Että yritä siinä nyt sitten keksiä olinko hyvä vai huono. Syy kommenttien vähyyteen löytynee luultavasti siitä, että kyseinen opettaja ei edes kunnolla katsonut kansiotani.
Se sitten, mikä minua oikeasti ärsyttää on seuraava arvostelun osa:
Kommentit saivat alkunsa, yhdestä kehutusta kuvasta. RO kysyi:
-Oletko säkin niitä japsin piirtäjiä?
-Joo, vastaan.
Sitten oli selitystä, siitä että sitä ei katsota koululla hirmu hyvällä. Sitten RO vertasi mangaa Aku Ankan piirtämiseen. Se että piirrän mangaa tarkoittaa ainakin hänen mielestään, että olen yksinkertaisesti kykenemätön piirtämään mitään muuta. "Pelkästään sillä Aku Ankalla ei pitkälle pötkitä." Ja tuo oli melko suora lainaus. Lyhyt keskustelu päättyi seuraavaan kommentiin:
-Koita opetella siitä pois.
En vastannut. Vitutti vaan tuommoinen. Muistan, että pääsykokeiden kirjoitustehtävässä kerroin, että olen piirtänyt mangaa viimeiset seitsemän vuotta. Eli kun koululla kerran on mangan suhteen noin kielteinen linja, niin miksi helvetissä minut sitten on otettu sisään? Jos olisin moisesta linjasta tiennyt, niin tietysti olisin piirtänyt realistisemmalla tyylillä. Tosin kun olen mangaa noinkin kauan piirtänyt, niin vaikka tietoisesti pyrin piirtämään muuta, niin kyllä sen nk. 'manga taustaisuuden' silti erottaa, mutta olisin edes yrittänyt ja sehän on tärkeintä.


Aiheesta pieni pohdinta tähän loppuun. Mikä se mangan nk. Aku Ankka on?

Tämä on se kuva niistä hevosista, taustan vielä ollessa vähän keskeneräinen.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Loma tunnelmia

Tässä vaiheessa lomaa koen olevan suotavaa tehdä pieni tilanne päivitys. Mitä Kana on lomallaan tehnyt? Vastaus: Ei yhtään mitään vähänkään älyllistä. Eli tämän loman aikana olen:
  • Käynyt hermorata hieronnassa
  • Istunut koneella
  • Katsonut telkkaria
Ja siinähän se noin lyhyesti taisi olla. Loman alkaessa ajattelin, että nyt pitkästä aikaa taas näkisin kaikki täällä asuvat kaverini. Mutta koska olen niitä vaikeita ihmisiä, jotka mielummin odottavat, että joku ottaa heihin yhteyttä, kuin ottavat itse ensin yhteyttä, mistä johtuen olen istunut täällä tekemättä juuri mitään konkreettista. Talon ulkopuolella olen lauantain (eli saapumis päiväni) jälkeen käynyt huimat neljä kertaa. Näistä ulkoiluista yhdellä kerralla etenin postilaatikkoa kauemmas. Ja mitä tämä kertoo minusta ihmisenä?


Että sellainen loma.


Niin jos jotakuta kiinnostaa, Myrkmere on foorumi roolipeli -sivusto. Ja katsomani anime on Soul Eater, jonka 16:nnen jakson latautumista odotellessa aloin tätä blogia kirjoittaa. Ja koska sarja on oikeasti ihan mielenkiintoinen, toivon että tälle ei käy kuin Narutolle ja One Piecelle, (jotka tosin myös ovat mielenkiintoisia) jotka minulta jäivät kesken, hervottoman pituutensa takia. Toki jos olisin aloittanut noiden sarjojen seuraamisen silloin alku vaiheessa, olisin ne seurannut, mutta kun ei niin ei. Toki Soul Eaterissa on rapiat 50 jaksoa, mutta kyllä nyt päätin ainakin yrittää.


Loma huuruissa Kana-chan

perjantai 21. lokakuuta 2011

Yllätys jääkaapissa

Ensi viikolla on syysloma. Tarkoitusenani on mennä kotiin, eli äidin luo viikoksi.

Ja koska en siis aijo olla täällä asunnollani kokonaiseen viikkoon, niin päätin tyhjentää jääkaappia. Oli hauskoja yllätyksiä vihanneslaatikossa. Löytyi nimittäin 1 ½ homehtunutta tai mätää kurkkua. Ei mikään miellyttävä yllätys, mutta sen siitä saa kun ne jättää syömättä/unohtaa..

Mutta ei kait siinä. Nytkin pitäisi oikeasti pakata, mutta sen syömäni leipä määrän jälkeen ei oikein jaksaisi. Pakko kai se silti on.



 Lomaa aloitteleva Kana-chan

torstai 20. lokakuuta 2011

Fanityttöily

Ohje kaikille fanitytöille: "Älkää yrittäkö piristää koulutuntejanne tietokoneen ääressä katsomalla suosikki hahmonne kuvia!"

Hyvien/hienojen/loistavien  tms. kuvien sattuessa kohdalle tunnereaktioiden hallitseminen voi tuottaa vaikeuksia.

Itse katselin kuvia Alucardista. Ääntelyt pystyin estämään, mutta vääntelin naamaani aika tehokkaasti.

Kun tällä mielenkiintoisella äidinkielen-tunnilla onkäsitelty samoja välimerkki asioita joita opiskeltiin jo yläkoulussakin. Itse osasin nuo asiat jo ihan hyvin joten koin tarvitsevani mielekkäämpää tekemistä. Opettajaa ilmeisesti vähän ihmetytti, kun pilkku säännöistä puhuttaessa olin ihan hymy pyllyssä.

Tästä opin ettei DA:ssa roikkuminen kannata tuntien aikana.
 Can't.. stop.. watching!!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Nightwish

Tarja e ole enää Nightwishin laulaja. Olin sivuuttanut asian taas aika pitkän aikaa. Asia sattui palaamaan mieleeni kun radiossa soi tänä aamuna Bye Bye Beautiful.

Syy siihen että moisesta pitää blogiin asti kirjoittaa on se, että mieleeni palasi myös kuinka Nightwishin laulajan vaihdoksen aikana asiaa ajateltiin jatkuvasti, eikä koko touhua saanut hyväksyä, Tarjaa ei pitänyt voida korvata. Nykyään asia on jo toisin, oli jo kauan aikaa sitten. Kohun laskemiseen ei mennyt montaakaan viikkoa.
Mutta muistan kuinka lehdissä otsikot kirkuivat kun Hollopainen oli sannut:
"Tarja voidaan korvata."
Tarjaa ei pitänyt voida korvata. Ei meidän mielestä. Ei Nightwish olisi enää sama kuin ennen.

Vaan miten on nyt? Kuka sen vielä muistaa? Vieläkö ihmiset muistaa julkisesti kaivata Tarjaa ja hänen hienoa(ooppera) ääntään joka oli osa syy siihen, että Nightwish erottui massasta kunnolla?
Vaan eipä siinä, sen verran mitä nyt olen Radio Rockia kuunnellut, niin ei siellä kovin tiuhaan tämä ns. uusi Nightwish soi, enemmän se on tätä Tarjan aikaista settiä.

Kumpi näistä sitten on parempi? Oman mielipiteeni voitte päätellä tekstin sävystä, mutta ei tämä 'uudempikaan' huono ole, sitä en voi kiistää.

Kokeilin siis yleisen mielipiteen saadakseni YouTubessa yksinkertaista hakua: Nightwish, lajittelu perusteena näyttökerrat. Tällainen top 5 tuli:
  1. Amaranth (uudempi Nightwish) 51 939 481 näkijää
  2. Bye Bye Beautiful (uudempi) 33 416 820 näkijää
  3. Nemo (vanhempi Nightwish) 18 249 669 näkijää
  4. Over The Hills And Far Away (vanhempi) 14 286 530 näkijää
  5. Wishmaster - The Misheard Lrics (vanhempi) 11 170 235 näkijää
Eli näyttäkerrat puhuvat minua vastaan, mutta kannatan edelleen Tarjaa. Omaa mielipidettänne saatte pohtia samalla kun kuuntelette noiden linkkien kipaleita.

ItseRakkaudella Kana-chan

torstai 13. lokakuuta 2011

Ilta painos

Älkää lapset koskaa kirjoittako blogeja tunnehuuruissa! Viittaus aikaisemmin päivällä tehtyyn merkintään.. Kyllähän ne aamuiset tunnit oli rasittavia, mutta ei siitä olisi välttämättä tarvinnut blogia tehdä. Nimittäin mieliala on ehtinyt tässä välissä heitellä laidasta laitaan. Koululla oli yleinen vitutus, kotimatkalla oli syvää angstia, välissä neutraalia ja markkinoilta tullessa jo kerkesin hymyilläkkin. Tällä hetkellä fiilis on perus ok.

Niistä markkinoista minun piti sitten kirjoittaa. Tavallaan varsin piristävä reissu, vaikka meno matkalla näin jotain koomesen ja traumatisoivan sekaista vaikka en ollut ehtinyt vielä edes mennä pitkälle. Näin siis kun joku äijä ilmesesti masturboi vaaleanpunaisen pakettiautossa, samalla kun ajoi. Ei ollut millään muotoa kiva näky. Kyseinen mieshenkilö oli reilusti ylipainoinen ja epäsiistin näköinen. Varmaan raukka luuli ettei kukaan nää, mutta valitettavasti auton ikkunalasi ei ole toimiva näkösuoja. Että oli aika kummallinen alku tälle markkina reissulle.


Markkinat eivät sitten itsessään olleet mitenkään erityiset. Voitin yhden kojun arvalla ihan kivan näköisen kaulakorun (jonka myyntihinta taisi olla 5€). Se sitten mikä siellä markkinoilla piristi päiväni oli kuitenkin seuraava tapaus:
Vähän aikaa pyöriskeltyäni ajauduin yhden herkkukojun lähelle. Jäin kuunteleman myyjän puhetta, sellaista nopeaa selitystä jossa hän selosti kuinka hyvä tämä hänen loppuun myynti herkkukassi tarjouksensa oli. Sellaista on jostain syystä jännää kuunnella. Kojulla oli myyjän joku tuttu - luultavasti noin itseni ikäinen - poika, tämän tarjouksen selostamisen ohessa myyjä sanoi, että "Ensi kerralla tuot sitten sen morsiammen näytille." poika naurahtaa ehkä hivenen vauvautuneeesti ja myyjä jatkaa "Vai seisooko se tuossa takana?" Kaikki katsovat minua. Alkoi naurattaa. Myyjä jatkaa "Ei huono ollenkaan." Tai jotain sen suuntaista. Minä menaan revetä ja liukenen paikalta samalla kun poika ilmeisesti selittää, että ei ollut tämä tyttö se 'morsian'.


Koti matkalla sitä ajatellessani, ihan oikeasti hymyilin aika leveästi. En ollut siellä ollessani ollenkaan parhaimmillani, tuuli oli sotkenut muutenkin sekaista tukkaani ja olin haudannut kasvoni puoliksi venäläishuivini alle. Enkä (ainakaan omasta mielestäni) ollut muutenkaan silmiä hivelevä näky, mutta piristi se silti. Siitä, kun viimeksi olen viimeksi mitään tuon suuntaista kuullut, alkaa nimittäin jo olla aikaa ja mitä sitten vaikka tuo tuli jonkun randomin markkina myyjän suusta? Se teki minut iloseksi ja se on pääpointti.


Edellisestä saaduilla energioilla jaksoin viedä pyykkiä koneeseenkin vielä tämän blogin kirjoittamisen lisäksi. Loppuun vähän musiikkia
Fall Out Boy - Thanks For The Memories 

Epäonnistumista

Tänään ollut tunnelmissa "maksimaalista megavitutuksen multihuipentumaa". Eli vituttaa vaan ihan sikana.
Syynä esimerkiksi iki-ihana koulu.  Kun täällä eräälle ihanalle opettajalle ei kelpaa mikään. 
Teimme siis  aamulla  tällaista  "räsymatto" nimistä harjoitusta , eli raita sommitelmia. 
Vitutti kun ei kuulemma olisi saanut tehdä  luonnosta. Olisi vaan spontaanisti leikellä paperista satunnaisia siivuja ja liimata niistä säännöllinen "matto".

Ihan kuin me oltaisiin jotain alakoululaisia!!!!

Siltä tuo tehtävä ainakin vaikutti.
Nyt on sitten äikkää. Arvatkaa olisiko kiinnostanut vitun vertaa? Ja sen lisäksi vielä väsyttää.
Ja mun selkään, hartioihin ja ranteisiin sattuu, niin ja lantioon myös.
Niitä päiviä kun tekisi mieli haistattaa paskat koko maailmalle ja mennä kämpille nukkumaan.

Niin ja hyvää kansallista epäonnisstumisen päivää!


 Vitutuksen voimalla Kana-chan

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tiedosta ja kärsi

Nyt ei ole kyse mistään eläirääkkäys videosta vaan oikeasta dokumentista. Video sisältää järkyttävää materiaalia, joka ei oikeasti sovi kaikille. Mutta kehoitan teitä katsomaan sen silti.

Suomenkielisen tekstityksen saa CC -nappulasta, joka näkyy kun menet YouTuben puolelle.

Mark Twain sanoi kerran, "Kaikista koskaan luoduista olennoista ihminen on halveksuttavin. Hän on ainoa olento, joka tuottaa kipua huvikseen, tietäen sen olevan kipua."

Tällä videolla on myös reilusti kuvaa teurastamoiden seinien sisäpuolelta. Ei kivaa materiaalia, vaan ei ole tarkoituskaan olla, koska eläinten tappamisesta ei saa kivaa tekemälläkään.

Dokumentissa on myös pätkä siitä, kuinka yksi amerikkalainen iso yhtiö hoitaa härän tappamisen. Ja kun sinä - rakas lukija - et halua katsoa videota, koska tiedät että se traumatisoi sinut, niin minäpä kerron:
  1. Härkä käännetään koneella ylösalaisin
  2. Härkä saa sähköshokin
  3. Härän kurkku viilletään auki ja veri valutetaan lattialle
  4. Mm. härän kurkku revitään ulos
  5. Härkä nk. vapautetaan koneesta (eli siitä avataan luukku jolta härkä liukuu lattialle)
  6. Härkä on edelleen hengissä ja yrittää nousta ylös verenliukastamalta lattialta
  7. Odotetaan että härkä kuolee 
Eikä tuossa ollut mitään laillista. Esim. kohta yksi, härät käännetään teurastajan mukavuuden takia, se on kielletty laissa, mutta sitä tehdään silti.

Ja jotta ette voisi vedota tähän idioottimaiseen "Ei koske minua, sehän on Amerikassa" ajatukseen, niin lause myös eräästä monien suomalaistenkin pitämästä harrastuksesta:
"Metsästäjät tappavat yli 200 tuhatta eläinä joka vuosi."
Eikä metsästäjän piippuun kuoleminen ole paras tai kivuttomin mahdollinen tapa kuolla. Ja kun vielä kaikilla nisäkkäillä, linnuilla ja kaloillakin on sama kipujärjestelmä. Eli ne kaikki tuntevat kipua, niin kuin ihmisetkin jotka siis ovat nisäkkäitä.

Ja tieteen nimissä eläimiä kuolee 19 000 minuutissa. Ja jokainen eläinkokeilla testattu aine joudutaan testaamaan myös ihmisillä, koska eläimet ovat biologisesti erillaisia kuin ihmiset.
Ja ihan tieteen nimissä, eläimiä mm. poltetaan siten että niiden nahka irtoaa.
Eivätkä koe-eläimiä vaivaavat tulehdukset ja häkkihulluus ole mitenkään harvinaisia.
Ja vaikka pystyisin tuottamaan aiheesta tekstiä vielä reilusti, niin lopetan kuitenkin tähän, ettei juttu veny ihan mahdottomaksi.

Katsokaa tuo video ja kärsikää tiedon tuomasta tuskasta.
Kana-chan

tiistai 11. lokakuuta 2011

Sekaisin?

Onko mahdollista, että kärsin lievästä suuruudenhulluudesta?
Sillä vaan tulin moista ajatelleeksi, että jostain syystä joka kerta kun olen tänään laittanut valot meidän rappuun olen sanonut:
-Tulkoon valo ja valo tuli ja Jumala näki että niin oli hyvä.
Ja kaikki vähänkään raamattua tuntevat tietävät kyllä mistä tuossa on kyse (ja jos sinä rakas lukija et tiedä mistä tuo repliikki on peräisin/et osaa yhdistää sitä mihinkään, niin pyydä uskonnonopettajaasi lyömään sinua kashoihin, lujaa ja sitten käännät Jeesusmaisesti toisen posken!).





Ja sen lisäksi olen jostain syystä alkanut hehkuttaa olevani seme -luonne. (Lue: yaoi<3 [galleria blogini] ) Tosin tämä Chibi seme voitti Innocent Uken ja Romantic Semen vain pisteellä. Mutta koska 2/3 oli semejä niin olen seme (ja piste se on yksikin piste)!!

ItseRakkaudella Kana-chan

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ensimmäinen

Eli tätä blogia tulen nyt sitten täyttämään omilla sekavilla jaarituksillani, jos muistan.
Siis jos se on mitenkään mahdollista, niin tämän saattaa myös löytää joku, joka harkitsee Lybeckerille - eli tutummin Lybelle - opiskelemaan lähtöä ja toivottavasti tämä siinä tilanteessa havainnollistaa Lybellä, muutaman sadan kilometrin päässä kotoa opiskelevan hyypän joka päiväistä elämää. Sen kummemmitta jaarituksitta varsinaiseen aiheeseen.

Kattovaloni paloi. En saa tuota kupua tuosta sen päältä irti, joten joudun istumaan tämän illan pimeässä. Soitinhan minä toki talkkarille, mutta työaika oli päättynyt jo kello 15.00 joten lamppu jää tältä päivältä vaihtamatta, että sen puoleen.
Tai onhan minulla tuo pöytälamppu, ei paras mahdollinen valonlähde tehokkaan lämpenemisensä vuoksi, mutta menettelee paremman puutteessa.

Toinen hieno juttu. Löysin täältä huoneestani sunnuntaina ihrakuoriaisen. Vaikka en oikeasti pelkää ötököitä (Huom! Kasvoin maalla, siellähän me kulutettiin aikaa ETSIMÄLLÄ ötököitä ym. eläväisiä) niin tämä kokemus oli silti ällöttävä. Yökköä yhtäkkiä nähdä n. puolen sentin mittainen kovakuoriainen kiipeämässä hitaasti ylös putkea pitkin.
Ja luonteva reaktio aiheeseen oli tietenkin seuraava: tapoin sen vanhalla kuitilla sormieni väliin. Se rutisi litistyessään ällöttävästi ja sen jälkeen tuntui sormet niin likaisilta. Vaikka oli se kuitti välissä. Yök. Asia sitten unohtui luontevasti kun katsoin Prinsessa Mononoken.

Ei kai tässä tälläkertaa muuta.

Loppuun vähän musiikkia joka ei yllättäen liity mihinkään mitenkän.
Lemon Demon - Bad Idea 

ItseRakkaudella Kana-chan