lauantai 19. toukokuuta 2012

Ihmisten pelko

Omituista kuinka sitä voikaan pelätä ihmisiä. Minun tapauksessani vanhoja kavereita.

Tänään tämä taas tuli konkreettisesti esiin kun olin tulossa karkin osto reissulta, hautuumaan kautta kotiin (tässä tapauksessa kotiin tarkoittaa äidin luo). Hautuumaalle olin siis mennyt muka ruokkimaan pikku hiljaa syntyvää angstiani (joka kyllä meni siellä ohi) ja kun olin lähdössä takaisin kotiin, niin satuin näkemään siinä kirkonmuurin vieressä kävelemässä yläkoulu aikaisen kaverini parin muun kaverinsa kanssa.
Melkein kenen tahansa muun reaktio olisi ollut tämä: Huuda "Moi!" jo sieltä kauempaa ja mene tuttujesi luo puolijuoksua ja ala rupatella.
Mutta meikäläisen reaktiohan oli tämä: Käänny ja lähde vastakkaiseen suuntaan. Toivo ettei sinua nähty. Kulje jostain kaempaa niin, että heidän mahdollisuutensa nähdä sinut ovat noin yksi sadasta.
En minä siksi näin toimi, ettenkö välittäisi nähdä heitä, vaan siksi, että pelkään tunkevani mukaan porukkaan johon minua ei haluta. Eli oikeastaan pelkään ulkopuolisuutta. Näen muut ihmiset aina tiiviinä kaveri porukoina joihin en itse kuulu, enkä halua ängetä mukaan, koska tuntisin olevani ulkopuolinen ja siksi pitäisin itseäni säälittävänä mukana roikkujana, jollainen en halua olla.
Joten pelkään ulkopuolisuutta niin paljon, että teen itsestäni ulkopuolisen, jottei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, etten kuulu porukkaan.

Tämä on myös yksi syy miksen mennyt siihen tänään olleeseen bändi-iltaan.
Ihmiset tykkäävät mennä sellaisii tapahtumiin porukoissa. Jos olisin mennyt, olisin mitä luultavimmin joutunut olemaan kontaktissa jonkun porukan kanssa. Ja kuten selitin, niin en halua sellaista. Toisaalta ne kohtaamiset ovat helpompia käsitellä, jos minuun ollaan otettu kontakti, eikä toisinpäin, koska sillon joku muu on tilanteessa ns. "veto vastuussa", ainakin minun näkökulmastani..

Siksi siis käytin äidiltä saadut (lippuun tarkoitetut) rahat karkkiin ja tölkilliseen mehua. Mielihalu tiettyihin karkkeihin tuli sitten vasta kaupassa, mutta se kävi tekosyystä olla menemättä.
Että näin tämä lyhyt loma sitten...






Ja vähän musiikkiakin:


 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin Kana-chan 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti