Niin vaihtui vuosi

Joulu meni ja uusivuosikin ja pitkä aika edellisen merkinnän ja tämän välille on taas päässyt tulemaan..

Mutta jos näitä joulun ja uudenvuoden kuulumisia.
Joulu ei ehkä ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, isän luona siskon ja veljen kanssa. Oli mukavaa :) En koe tarpeelliseksi mainostaa mitä lahjoja sain (paitsi pikkuisen tätä uutta läppäriä, mutta tätäkin on suunniteltu nyt toista vuotta, joten ei siitä sen enempää).

Uusivuosi vaihtui oikein mukavissa merkeissä Jyväskylässä muutaman kaverin kanssa. (Party alias on hauska peli. Ja pitää haalia se itsellenkin vielä joskus.) Tuli myös käytyä Rumassa. Kyseinen paikka on kiinnostanut meikäläistä aivan mielettömästi, kun Palokasta paikallisliikenteellä keskustaan mentäessä, ajetaan aina siitä ohi... Joten mainostanpa tässä, että aivan käymisen arvoinen paikka.
Muutamat ilotulituksetkin näkyi Kuokkalansillalle, sitten kun alettiin kaverin kämpille yöpymään ryömiä. Aivan mahtama ilta!

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Suorituspaineethan siitä tulisi. Mutta keksin tietysti muutaman jutun, joita voisin harkita:

• Harrasta enemmän liikuntaa (Pari kivaa kunto-ohjelmaa on katseltuna valmiiksi, ja toinen on viime syksystä odotellut)
• Vähennä napostelua (Pahatapa)

Jos näillä lähtisi liikkeelle :) Voihan sitä sitten olla parantavinaan tapojaan joskus muulloinkin. Tässä on keväällä kuitenkin lopputyön askartelua ja pitäisi hakea jonnekkin jatkokoulutukseen, joten edessä lienee pääsykokeitakin. Pitäisikohän sitä sitten kesäksi keksiä töitäkin? Että eiköhän noissa jo ala olla.

Keväällä olisi myös taas tiedossa retki Tukholmaan! Koulu järjestää taas retken ja pitihän sinne ilmoittautua. 

Mutta näihin tunnelmiin :3

Huoh..

No eihän tuota ole saanutkaan kirjoitettua, mikä kyllä liittyy melkovahvasti siihen, ettei mitään kirjoitettavaa ole. Tai vaikka olisikin niin en ole jaksanut/viitsinyt/halunnut. Ja miksi? Koska minua piinasi jonkinlainen velvollisuuden tunne.. Tunne että on pakko kirjoittaa, pakko keksiä jotain näennäisen tärkeää, että nyt saisi edes kerran kuussa raavittua kasaan pätkän tekstiä, jonka voisi jopa julkistakkin. En vain ole pystynyt. Ahdistun herkästi, jos minun on pakko tehdä asioita. Esimerkiksi koulutehtäviäkin lykkään aina viimeiseen iltaan, siivoamistakin välttelen aina viimeiseen asti ja nyt tämä blogini on viime viikkoina uhannut liittyä joukkoon. Ei sillä, minähän nautin kirjoittamisesta ja toisinaan uppoudun siihen pitkiksikin ajoiksi. Nyt ei vain ole maistunut. Koska on pakko kirjoittaa, ettei blogi kuole pystyyn..
Miksi minä teen tästä niin vaikeaa itselleni?

No ehkä tämä tästä. Jo senkin takia, että nyt on todella mieluisaa kirjoitettavaakin.
Nimittäin se PMMPn keikka :). Se ansaitsee oman merkintänsä, kunhan saan kuvat katsottua (taas yksi velvollisuus, mutta josko sitä kumminkin). Syyslomastani muuten, en sitten taida sen kummemmin kirjoittaa, koska en usko, että minun kotona vetelehtimiseni on mitenkään mielenkiintoista.. Sai yksi kaveri minut perjantaina houkuteltua halloween-bileisiin ja se oli kyllä oikein mukava ilta. (Ja jos tätä nyt lukee joku, joka siellä oli niin kiitos ihanasta illasta kuuluu teille kaikille!)
Tuli sitä kyllä tehtyä yksi hassu asia juuri sinä kyseisenä päivänä. Kävin nimittäin hakemassa iltaa varten juotavaa äidin kyydillä.. En ole ennen tehnyt niin ja se tuntui jotenkin todella omituiselta..

Niin ja se työssäoppiminen.. Suoraan sanottuna, ei oikein mitään raportoitavaa. Jos en aivan väärin laske, niin nyt on kolmas viikko menossa ja tähän mennessä olemme saaneet aikaiseksi: hyväksytyn luonnoksen, sen hätäisen piirtämisen seinään ja maalien oston.. Ei ole oikein viikko raportin aineksia.. Mutta nyt olisi kai tarkoitus alkaa maalailemaankin, mutta ei siinäkään välttämättä mitään erityistä kirjoitettavaa ole, että päivästä toiseen vain maalaa? No, saapa nähdä.

Näihin tunnelmiin.

Loman loput

No niinhän tämä kirjoittelu taas jäi kesän puolenvälin jälkeen... Ei siksi, etten olisi tehnyt mitään, vaan siksi, että kesällä tapahtuu sellainen maaginen koneesta vieroittuminen. Koskaan ei muka ole pitkään koneella, vaan tekee jotain muuta ja silti istuu näytön äärellä useita tunteja, muttei tee mitään edes etäisesti muistuttaisi tekemistä...

Mutta asiaan, eli miten vietin heinäkuun.. Silloin alkukuusta meikäläisellähän oli 18v. synttärit. En mitään sen kummempaa rellestystä järjestänyt, vaan istuttiin asuntoni lattialla, juotiin lonkeroa ja hölistiin. Koska laatu korvaa määrän. Tai itsestäni on ainakin mukavampaa viettää iltaa muutaman oikeasti hyvän ystävän kanssa, kuin isommassa vähemmän tutussa porukassa.

Sitten oli se Keitelejazz. Sinne lähtö tuli tavallaan aika nopeasti, kun vikkoa ennen tuli Mirolta viesti, että lähtisinkö kattoon PMMPtä ja Haloo Helsinkiä Äänekoskelle... Pari päivää piti miettiä ja pitihän se sitten todeta, että tottahan se PMMP pitää ainakin kerran vielä nähdä, ennen kuin se lopettaa... Olen nähnyt PMMPn livenä kerran aikaisemmin ja kyllä se on sen verran mahtava livenä, että huh! (Tulevat muistaakseni lokakuussa jäähyväiskiertueella Ouluunkin, pitää selvittää pääsisikö sinnekkin.) Sen verran hyytävät valoshowt niillä kuitenkin on, että kuvia oli vaikea ottaa.. Anna Puu ja HH olivatkin sitten helpompia.

Anna oli jotenkin suloinen :3

HH oli aika energinen, pisti miettimään, että pitääkö tätä sittenkin alkaa kuunnella

PMMP on ihana, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja totta kai osasin kaikki biisit ja lauloin mukanakin ;)

Nyt sitten olen taas Raahessa. Kahtenä päivänä sain kamat purettua ja siivottua asuntoa sellaiseksi, että nyt on taas kiva olla täällä :) Toissa päivänä tulin, hengailin melkein koko päivän kaupungilla Sannan ja Veeran kanssa.
Illalla sitten purin kamoja ja sainkin yhtä suurta laukkua lukuun otamatta kaikki purettua ja ehdin ajatellakkin, että menipas tämä helposti, niin enköhän vaan sitten myöhemmin hammastahnaa siitä isosta laukusta etsiessäni huomannut, että puhdistusgeelini oli levinnyt sinne ympäriinsä :l.. Piti sitten vielä yöllä alkaa puhdistaa kamoja, ettei kaikki jää tahmeaksi. Eikä sekään helpottanut tuskaani, ettei sitä hammastahnaakaan löytynyt. Onneksi ei kuitenkaan mitään tärkeää tuhoutunut..

Ei tässä sitten muuta, 13. päivä alkaa koulu ja on outoa ajatella, että nyt lähtee viimeinen vuosi :/ ja saa nyt nähdä mitä sitä tämän jälkeen keksii tehdä... Kun ei mitään selkeitä suunnitelmia ole.

Mutta no, näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Rock The Beach

Tästä merkinnästä tuleen nyt lähinna kuva painotteinen, koska olin festareilla paikanpäällä sen
verran villissä mielentilassa, että hirmuisen tarkkoja muistikuvia ei ole.. Suuressa visaudessani kuitenkin keksin siellä kirjoitella puhelimeen joitain juttuja esiintyjistä ylös ja laitankin nyt ne kirjoituksen kuvien yhteyteen ja aivan sensuroimattomina sitten, joten kieli on joksenkin karumpaa kun mitä täällä käytän, mutta välittyypähän oikea tunnelma :P.

1. Päivä

 Parkway Drive: Kengissä vitusti hiekkaa, päästiin moshpittiin, helvetin hyvä mieli!!!

Pää kii: Ihanaa suomipunkkia edelleen hyvä fiilis!

Billy Talent: Vitun siisti esitys, kahen moshpitin avulla melkein eturiviin!!

(Reissun ainoa vamma tuli meikäläiselle tätä katsoessa, kun kaaduin moshpitissä, mut joku random jätkä nosti ylös sitten ;) )

Melkein nähtiin myös Queens Of The Stoneagen
(Oltiin syömässä)

Green Day: Venattiin tunti lavanedessä ennen keikkaa, ehdottomasti sen arvoista :3, esittivät enimmäkseen uusia biisejä niin en osannut, mut se fiilis!

Tähän kuvaan tuli jännät värit..

2. Päivä, Haloo Helsinki jäi, kun tultiin niin myöhään. Mustasch oli ihan jees mut oltiin aika kaukana..

Apulanta: Katottiin aika reunalla, yleisö ei siellä ollu niin mukana :(
Vetävät livenä aivan eritavalla...

A Day to Remember: Moshpittia taas, loistava esiiintyjä!

Kehoittivat tekemään isoimman moshpitin ikinä! (Tai kuten laulaja Jeremy asian ilmaisi: Biggest fuckin moshpit ever!!)Ja tulihan sille halkaisijaksi ainakin parisataa metriä.. Kunto riitti juosta kahdesti..

Airbourne: Kovaa kamaa!
En aikaisemmin ollut kuunnellut, mutta pakko aloittaa nyt!

30 Seconds To Mars:
Odoteltiin tätäkin tunti, sen arvoista ehdottomasti! Vähän oli lyhyt keikka :( (noin 1½ tuntia). Kuvasivat Do or Diehin videota ja pitää nyt alkaa kytätä näkyykö meikäläinen siellä sit, kun ihana Miro otti hartioille istuun <3. Jälkeen päin jalkoihin sattu ihan sikana, mut oli sen arvoista!

 
Tämä kuva Jaredista on sitä varten, että se näyttää minkätasoisia suurin osa ottamistani kuvista on.. Ja tuo ei ole edes huonoimmasta päästä..

 Tässä on Shannon Leto

Ja myöskin Tomo Miličević











Näihin kuviin näihin tunnelmiin ;3

Kesä tähän asti

Jeps, pientä tilanne päivitystä ajattelin tähän rakoseen tunkea. Eli siis päivitän, ettei juurikaan ole päivitettävää. Mitään erityistä ei ole tähän mennessä oikeastaan tapahtunut. Parina päivänä ollut serkkupojan vahtina ja sitten olen vain olla möllöttänyt koneen äärellä.. Juhannuksenkin.

Mutta koska on ollut tapana ostetuista vaatteistakin laittaa kuvia niin tässä yhdet kengät.

So what merkkiset, 40 kokoiset, keskivahvalla vuorituksella ja on saumojen kohdalta melkoisen ahtaat.. Mutta ovat söpöt ja saavat jalan näyttämään tosi pieneltä. Kyllä noilla ensi syksy kelpaa kipitellä :3.

Ja sitten jännittävään kohtaan:
Olen menossa Rock The Beachiin!!
Tullaan Helsinkiin festaroimaan Miron kanssa keskiviikoksi ja perjantaiksi. Olen suunnittellut jo tapaamisiakin sille torstaille, näkisi paria tuttua sieltä päin :3 ja kaikki muutkin paikalliset jotka nähdä haluaa niin ottakaahan toki yhteyttä :D
Mutta laitan reissulta sitten erillisen merkinnän kunhan saan järjestettyä

Kuvia

Eli tämän tyyppisiä kuvia, sieltä juhlista ja vähän muuta. Olen myös lisännyt piirrustuksia deviantarttiin (linkki sivun alareunassa) ^^.

Tämän näköinen lavasta sitten tuli

Valmis mobile

Lähikuvaa kukista, jotka tuolla lavan takana roikkuu

Ihoni on harmaa, koska testasin akvarelli -kynä tähän ja tussi levisi... Muuten tämä selittänee itsensä

Ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Helvetin hauskaa kesää kaikille lukijoille :3

10. ja viimeinen viikko

Huh mikä viikko. Ihan tavallista menoa ei suuremmin ollut koko viikolla, paitsi maanantaina, mutta ei kukaan silloin jaksa mitään muutenkaan.. No tiistaina oli sitten se päihteiden vastainen mielenosoitus ja muuta erityistä. Sen mielenosoituksen kuvaaminen oli kyllä kokemus sinäänsä. Juoksin 24 asteen helteessä liioissa vaatteissa Pihtiputaan keskustassa saadakseni kuvia marssin eri kohdista... Loppu päivänä kuvasin koululaisia testailemassa parkkouria ja myöhemmin jalkapallon peluussa. Melkein harmittaa, etten ole ottanut itselleni näitä kuvia talteen.
Keskiviikko meni vähän tavallisemmin, aamun tallentelin kuvia ja tulin maalanneeksi sitä mobilea.
Torstai koristeltiin salia kevätjuhlia varten.
Perjantain käytinkin sitten kokonaan triptyykin viimeistelyyn. Iltapäivällä opekokouksessa sain Lealta pienen lahjan. Alkoi itkettää :') kuitenkin loppujen lopuksi ollut niin viimeisen päälle mukava harjoittelu. Ripustettiin sitten myös se mobile.

Lauantain puoli sitten lasketaan kai vapaa-ajaksi, vaikka yläkoulun juhlat kävinkin katsomassa.Kävin yhden kaverin ylioppilasjuhlissa ja vaikka meninkin jo iltapäivällä, niin kotiin ehdin vasta yönpuolella. Loistava ilta, höpöteltiin, syötiin kakkua, kittasin (melkein) vahingossa useamman mukillisen alkoholipitoista boolia ja sain jännän fiiliksen :9. Ja ehdittiinhän me katsoa pari jaksoa animuakin ja rällätä ympäri Pihtipudasta.

Laitan kuvia joskus ensiviikon puolella, koska olen ilmeisesti hukannut kameran ja läppärin välisen piuhan ja kortin lukijakin on Pihtiputaalla ja minä Raahessa...
Ja miksi olen Raahessa? Koska meikäläisellä on vielä pari päivää koulua. Joululoma kun oli pari päivää pidempi ja opet saa tarkistaa, että ollaan toppimisen jälkeenkin vielä kaikki hengissä.

Saa nyt sitten nähdä millä tahdilla muistan tätä blogia tulevaisuudessa päivittää. Kun ei ole kesäksikään ooikein mitään ihmeellistä tiedossa, ainakaan ennen heinäkuuta. Ja heinäkuussahan on sitten meikäläisen 18 v. synttärit joita on tarkoitus juhlia useampaankin otteeseen, eli ainakin Puttaalla ja Raahessa ja saa nyt nähdä mitä muuta sitä keksisi :3.

Mutta näihin tunnelmiin ♥

Loma ja jotain

Mitäs sitä nyt tulikaan loman aikana tehtyä? No, ei oikein mitään. Tai en ainakaan muista mitään... Ei ollut kamerakaan matkassa, ei sillä, että minä sitä kuitenkaan olisin muistanut käyttää.

Eli loma taisi pääpiirteissään mennä siskon ja yhden serkun kanssa paskaa jauhaessa. Niin ja koska altistuin kokonaiset kolmepäivää näiden kahden ihmisen (minun mielestäni helvetin huonolle) musiikki maulle, niin tulin myös oppineeksi, että Portion Boyssin Pumppaa, on maailmankaikkeuden ärsyttävin kipale. Ja kiitos loistavan kaikkien bisien sanat oppivan muistini, osaan kyseisen paskabiisin kertosäkeen ulkoa jo nyt. En siis ollut koskaan aikaisemmin koko rainaa kuullut. Rassaavaa.

Mainittakoot sitten vielä, että tulin varmistaneeksi sen harjoittelupaikan Pihtiputaalle.

Sitten haluan hämmästellä tämänaamuista käyttäytymistäni.
Menin siis nukkumaan siinä puolen kolmen aikoihin, kun keksin vielä puolenyön jälkeen alkaa tarkistamaan onko Hellsingin kymmenes ova jakso ilmestynyt, ja olihan se. Erikoispitkä päätösjakso joka piti ladata youtubessa viidessä pätkässä. Tästä siihen ihmettelyn aiheeseen. Minä heräsin 5.20 täysin virkeänä enkä saanut enää unta. Tuli sitä silti kahdeksaan asti pyöriskeltyä ja loppuajasta luettuakin. Sitten hipsin varaamaan pyykkivuoroa. Oli muuten pikkuisen verran outo olo. Ei sunnuntai aamuisin kuulu olla hereillä ennen puoltapäivää, ainakaan ilman painavaa syytä. No tuli sitä sitten puoliyhden maissa nukuttua parituntia, kun alkoi yhtäkkiä väsyttää. Ja kun tuli sitten todettua ettei telkkaristakaan tule mitään fiksua niin päätinpä sitten alkaa vääntää blogia.

Sitten yksi kuvanen näistä vesiväri töistä, joista tulin laittaneeksi kuvaa joskus kesällä..

Mokoma skannerini ylivalottaa!!

Näitä on lisää DeviantArt profiilisani, jonka olen tuonne sivun alareunaan linkittänytkin.

Ja sitten tällainen kouluprojekti. Piti tehdä tavallaan kollaasi itsestään. Oli hämmentävä tehtävä. Silloin kun tätä ennen lomaa koulussa aloitettiin niin tuntui, ettei tule mitään, mutta kun aloitin taas täällä asunnolla eilen tekemään, niin yhtäkkiä ideoita pursusi ihan yli tarpeen. En ole ihan varma täyttääko tuo vaatimukset ja voi olla, että lisään siihen vielä jotain, mutta saapa nyt nähdä.

Hirmuisesti tuli laulunsanoja laitettua.. Ja tuossa kannen harmaassa Nemistä varastetussa kuvassa on siteerattu Stephen Kingiä: "Monsters are real, and ghosts are real too. They live inside us, and sometimes, they win."
Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Ei niin mitään ja kuitenkin vähän jotain

Miten tuosta edellisestä merkinnästä voi muka jo kuukausi olla? Ei nimittäin tunnu yhtään siltä.

Vaikka eipä näiden välissä ole mitään mainitsemisen arvoista tainnut tapahtuakkaan. Koska Raahessa ei tapahdu, tai vaikka tapahtuisikin, niin minä pysyisin siitä ehdottoman epätietoisena.

Aloitetaan vaikka tupareistani.

Kyseiset pikkupikku bileitä juhlittiin 19. perjantaina viime kuun puolella. Juuri ennen syysloman alkua siis ja halloweenia käytin teemana. Yhden kuvan muistin ottaa todisteeksi..

Kana ja Marsu ennen bileitä

 Sitten oli varsin tapahtuma köyhä loma. Jännin hetki taisi olla parturi käynti...

No loman jälkeen (30.10.) käytiin koulun kanssa Oulussa, katsomassa lumipalloefektiä, minkä tarkoituksena on siis käsittääkseni kerätä kasaan Pohjois-Suomalaisten taiteilijoiden töitä. Oli todella monipuolinen näyttely, jota voin ihan lämpimästi suositella kaikille Oulussa liikkuville. Sieltä otetut kuvat ovat puhelimessani (unohdin kameran), joten niitä ei nyt ainakaan tähän merkintään saa.

Sitten olen myös löytänyt uuden fanituksen kohteen. En muista tarkalleen missä välissä kilahdin, mutta kaikki alkoi kun löysin tämän kirjasarjan ensimmäisen osan kirpparilta huimaan kahden euron hintaan. Kyseessä on tietenkin luurankoetsivä Keplo Leutokalma. 

Voisin tietenkin kirjottaa kilometrin siitä, kuinka ihana Keplo - jollain kieroutuneella tavalla - on, mutta koska uskon, ettei kukaan halua/jaksa kuunnella imelää lässyttämistäni, niin jätän väliin.

 Linkitän kuitenkin  pari videota joihin voisin päättää tämän kertasen merkintäni

Keplon englannin kielinen haastattelu:

Ja yksi kuvilla täyttetty video.

 

"You save my life. I save yours. That's how we work."
"Until the end."
-(Valkyrie and Skulduggery in "Dark Days")

Kesä fiiliksiä

Eipä ole tullut taas yli kuukauteen kirjoitettua (kommentti ja kävijä määristä päätellen se ei kyllä ole teitä ihan hirmuisesti haitannut). Mutta nyt yritän tässä ynnätä kaikki kesän tähän astiset tekemiseni ja vielä muutaman kuvankin olen tätä varten järjestänyt.

Sen Pihtiputaalle takaisin muuttamis hässäkän ja isoveljeni Jounin ylppäreiden jälkeen minulla ja pikkusiskollani Sannalla alkoivat kesätyöt. Sisältäen erillaisia pihahomia, kuten rannan siivoilua ja kukkapenkkien kitkemistä. Ja se että minut on moisiin hommiin saatu jo kahtena kesänä johtuu siitä, että työnantaja on tuttu, ja ainakin omasta mielestäni varsin mukava ihminen :).

Sitten viimeisen työpäivän jälkeen (29.6.) teimmekin sitten porukoiden kanssa lyhyen reissun Raaheen. Minä olin perjantain yksin asunnolla ja lauantaina kävimme aamusta Sannan ja äidin kanssa vähän shoppailemassa. Ja seuraavan laista esineistöä tarttui mukaan:

Tämä löytyi Seppälästä, olen halunnut tämä tapaisen paidan jo pitkään ja oli ihana tunne löytää tämä :)

Nämäkin Seppälästä. Noita pinnejä on kyllä kaksi, mutta olen jo ilmeisesti hukannut toisen :

/

Ja heti Raahesta tulemisen jälkeen lähdin kohti etelää, aina Jyväskylään asti. Siellä asustelinkin sitten melkein viikon kummitätini Innin luona. Kaupungilla kävimme peräti kahtena päivänä, silti ostoksia ei ollut aiva tolkutonta määrää. Parin Seppälästä poimitun perus mustan t-paidan ja parin sarjakuvan lisäksi mukaan tarttuivat myö nämä:

Tästä kuvasta vain hame on Jykylästä (Undergrundista), korsetti on äidin tuliainen muistaakseni Viitasaarelta

 Olen himoinnut tuollaista hametta jo vaikka kuinka pitkään. Olin tosi iloinen kun löysin sen.

Tämä laukku löytyi Prismasta

Olen myös monesti miettinyt, että tarvitsen tuollaisen keskikokoisen matkalaukun ja senkin löytyminen oli kiva juttu. Laukun väritys on myös mukavan pirtsakka. Olen todella iloinen kaikista näistä ihanuuksista joita olen kesän aikana saanut/löytänyt. 

Inni laittoi myös mukaani muutaman leimakuvan, joita voisin aikani kuluksi väritellä. Paperi joilla kuvat ovat on sen verran karheaa, että väritys on suoritettu vesiväreillä. Omasta mielestäni näistä tuli aika hyviä:

Keikari poikia

Keijukainen

Toistaiseksi näitä ei ole enempää, mutta enköhän minä tästä valveudu.

Näiden kaikkien ohella olen myös tullut ottaneeksi osaa tähän Kepri-kirjastojen kirja kuukaudessa kamppanjaa, jossa tavoitteena olisi saada vuoden loppuun mennessä luettua 20 tuntia. Poimin tuon ilmoittautumis lomakkeen kirjastolta mustaakseni 7.7. ja tähän mennessä olen kirjojen lukemiseen käyttänyt jo 12 tuntia ja 15 minuuttia (tässä on siis vain kirjojen lukemiseen käytetty aika). Olen tuota lappua tuijotellessa miettineeksi, saako niitä täyttää useamman, vai alkavatko kirjastontädit epäpillä vilppiä? Ja syy miksi tuohon kamppanjaan osallistuin, on se, että siitä voi voittaa matkan Helsingin kirjamessuille (Sisältäen matkat, majoituksen yms.).

Näiden lisäksi vietimme eilen Sannan konfirmaatio juhlia. Juhlat sujuivat hienosti ongelmitta, vaikka edeltävänä päivänä kaikki olivat mielipuolisen leipomisen ja siivoamisen takia pinna kireällä. Tässä kuva minusta ja Sannasta:

Jotenkin sunnuntaille sattui nätti päivä, vaikka monena edellisenä päivänä oli satanut

Tuon mekon osstin Raahessa kaveriltani isoveljen ylppäreitä varten, mutta hyvin se meni näissäkin juhlissa, vaikka aamulla ehdin miettiä voinko pukea saman mekon kaksiin näin lyhyellä aikavälillä oleviin juhliin.

Eipä tässä sitten ole oikein muuta mainitsemisen arvoista.

Mukavaia kesän jatkoja kaikille toivottelee Kana-chan

Viimeistä viikkoa

Näin sitä on tullut yksi vuosi täällä Lybeckerillä vietettyä! Hurjan nopeasti tuntuu tuo aika kuluneen, siis vastahan me alotettiin tää vuosi ja nyt jo reilun kahden kuukauden kuluttua ollaan kakkosia ja mun pitäis muka osata olla tutorina uusille ykkösille.. Tuntuu niin vieraalta ajatukselta ettei mitään rajaa.

No tämä (sekavahko) viikko onkin sitten kulunut tehokkaasti koulu töiden viimeistelyn ohessa ja siivoilun merkeissä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse tyhjentää tätä kämppää ihan kokonaan, ei ihan niin hervoton stressi kuitenkaan ole ollut. Mutta työtä tämä on silti teettänyt. Melkein koko viikon iltapäivät ovat kuluneet erillaiseen siivoiluun. Kuten mm.

• Hervottomien tavara röykkiöiden purkaminen oikeille paikoilleen
• Pyykkivuoren poisto (kolme koneellista)
• Lattian jynssääminen
• + Muu yleinen järjestely ettei tarvitse palata kaaoksen keskelle

 Näiden lisäksi olin maanantaina pikniköimässä Kaisan ja Mikon kanssa ja tänään olin valmistuvien kolmosten lopputyö näyttelyssä Galleria Myötätuulessa. 

Huomenna on koululla vielä päättäjäiset ja sitten olisi suunta kohti Pihtipudasta.
Loppuun sitten kesäistä musiikkia.

Paska kuva, mutta pistin kumminkin

Ihmisten pelko

Omituista kuinka sitä voikaan pelätä ihmisiä. Minun tapauksessani vanhoja kavereita.

Tänään tämä taas tuli konkreettisesti esiin kun olin tulossa karkin osto reissulta, hautuumaan kautta kotiin (tässä tapauksessa kotiin tarkoittaa äidin luo). Hautuumaalle olin siis mennyt muka ruokkimaan pikku hiljaa syntyvää angstiani (joka kyllä meni siellä ohi) ja kun olin lähdössä takaisin kotiin, niin satuin näkemään siinä kirkonmuurin vieressä kävelemässä yläkoulu aikaisen kaverini parin muun kaverinsa kanssa.
Melkein kenen tahansa muun reaktio olisi ollut tämä: Huuda "Moi!" jo sieltä kauempaa ja mene tuttujesi luo puolijuoksua ja ala rupatella.
Mutta meikäläisen reaktiohan oli tämä: Käänny ja lähde vastakkaiseen suuntaan. Toivo ettei sinua nähty. Kulje jostain kaempaa niin, että heidän mahdollisuutensa nähdä sinut ovat noin yksi sadasta.
En minä siksi näin toimi, ettenkö välittäisi nähdä heitä, vaan siksi, että pelkään tunkevani mukaan porukkaan johon minua ei haluta. Eli oikeastaan pelkään ulkopuolisuutta. Näen muut ihmiset aina tiiviinä kaveri porukoina joihin en itse kuulu, enkä halua ängetä mukaan, koska tuntisin olevani ulkopuolinen ja siksi pitäisin itseäni säälittävänä mukana roikkujana, jollainen en halua olla.
Joten pelkään ulkopuolisuutta niin paljon, että teen itsestäni ulkopuolisen, jottei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, etten kuulu porukkaan.

Tämä on myös yksi syy miksen mennyt siihen tänään olleeseen bändi-iltaan.
Ihmiset tykkäävät mennä sellaisii tapahtumiin porukoissa. Jos olisin mennyt, olisin mitä luultavimmin joutunut olemaan kontaktissa jonkun porukan kanssa. Ja kuten selitin, niin en halua sellaista. Toisaalta ne kohtaamiset ovat helpompia käsitellä, jos minuun ollaan otettu kontakti, eikä toisinpäin, koska sillon joku muu on tilanteessa ns. "veto vastuussa", ainakin minun näkökulmastani..

Siksi siis käytin äidiltä saadut (lippuun tarkoitetut) rahat karkkiin ja tölkilliseen mehua. Mielihalu tiettyihin karkkeihin tuli sitten vasta kaupassa, mutta se kävi tekosyystä olla menemättä.
Että näin tämä lyhyt loma sitten...

Ja vähän musiikkiakin:

 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin Kana-chan 

Joululoma

Eli nyt vuorossa kaiken huomion hakuisuuteni vaatima sekava selostus siitä, miten kulutin reilun viikon mittaisen joululomani.

Viimeinen koulu päiväni oli siis 22. päivä joka kului luultavasti maailmankaikkeuden turhimman koulu päivän ja linja-autossa istumisen merkeissä. Koulussa vietetty kaksi tuntinen oli turha siksi, että siellä käytiin vaan syömässä, kuuntelemassa pari laulua ja yksi puhe. Eli ei mitään oleellista ja varsinkin, kun olimme muutaman luokkalaiseni kanssa ainakin melkein viimeiset jotka sieltä lähtivät.
Linja-autoiluun kulutin perinteiset noin 4 tuntia (Tosin Kempeleessä piti odotella pihalla pakkasessa parikymmentä minuuttia, mutta eniveis).


Loman alkupuolisko kului isän luona. Hyvin pitkälti tietokoneen ääressä (edellisestä merkinnästä voi helposti päätellä mitä olen koneella ollessani tehnyt) ja serkun kanssa mummolassa.
Jouluruuat sitten olivat muuten ihan ok, mutta perinteisten lihansyöjien keskellä aika kuivia.
Lahjoista mainitsen vain yhden. Sain iskältä hänen itse tekemänsä patalapun. Sellaista ei ihan joka tytöllä olekkaan x3.


27. päivä meni sitten Jykylässä. Ja siitäkin huolimatta, että olin tuhonnut päivärytmini jo aivan totaalisesti, ei se noin kuudelta aamulla herääminen ollut millään muotoa ongelma. Kyyti lähti sitten  klo 7:10 perillä oltiin muistaakseni 9:45 tai jotain sinne päin.
Tyypillisesti sitten kävi niin, että vaikka en ostanutkaan juuri mitään, niin kaikki rahani jostain syystä silti kuluivat siellä.


Loppu loman vietin sitten äidin kotona. Siellä istuin  välipäivät tiiviisti koneen ääressä ja sotkin päivärytmini uudelleen perinpohjaisesti.
Uudenvuoden yönä sitten (ainakin meille) perinteisesti syötiin tortilloja ja ammuttiin raketteja. Joskus puolen yön jälkeen näimme myös jonkin sortin sodan tapaisen. Kun kaksi meille näkymätöntä porukkaa alkoivat ampua rakettejaan toisiaan kohti. Tai siltä se ainakin näytti. Huomautan silti, että raketit kuitenkin tähdättiin taivaalle siten, ettei sodasta syntynyt muuta, kuin melusaastetta ja hieno esitys meille muille.


Raaheen takaisin tulin 1.1. Ja tällöin, vietin autossa istuen noin 3 ja puoli tuntia.


Ja nyt kun olen tyydyttänyt omien tekemisieni selostamisen tarpeeni, niin palajan takaisin YouTuben puolelle, ja edelleen niin kovin ennalta-arvaamattomasti vahtaan siellä videoita Jokerista ja Harleysta.


Loppuun tällainen kysymys: Voiko olla, ettei nyt illan ja tulevan yön aikana nukuta pätkääkään, jos on nukkunut viiden tunnin päiväunet?


Rakkaudella Kana-chan

Loma tunnelmia

Tässä vaiheessa lomaa koen olevan suotavaa tehdä pieni tilanne päivitys. Mitä Kana on lomallaan tehnyt? Vastaus: Ei yhtään mitään vähänkään älyllistä. Eli tämän loman aikana olen:

• Käynyt hermorata hieronnassa
• Istunut koneella
• Katsonut animea
• Istunut Myrkmeren chatissa
• Ollut facebookissa

• Katsonut telkkaria

Ja siinähän se noin lyhyesti taisi olla. Loman alkaessa ajattelin, että nyt pitkästä aikaa taas näkisin kaikki täällä asuvat kaverini. Mutta koska olen niitä vaikeita ihmisiä, jotka mielummin odottavat, että joku ottaa heihin yhteyttä, kuin ottavat itse ensin yhteyttä, mistä johtuen olen istunut täällä tekemättä juuri mitään konkreettista. Talon ulkopuolella olen lauantain (eli saapumis päiväni) jälkeen käynyt huimat neljä kertaa. Näistä ulkoiluista yhdellä kerralla etenin postilaatikkoa kauemmas. Ja mitä tämä kertoo minusta ihmisenä?


Että sellainen loma.


Niin jos jotakuta kiinnostaa, Myrkmere on foorumi roolipeli -sivusto. Ja katsomani anime on Soul Eater, jonka 16:nnen jakson latautumista odotellessa aloin tätä blogia kirjoittaa. Ja koska sarja on oikeasti ihan mielenkiintoinen, toivon että tälle ei käy kuin Narutolle ja One Piecelle, (jotka tosin myös ovat mielenkiintoisia) jotka minulta jäivät kesken, hervottoman pituutensa takia. Toki jos olisin aloittanut noiden sarjojen seuraamisen silloin alku vaiheessa, olisin ne seurannut, mutta kun ei niin ei. Toki Soul Eaterissa on rapiat 50 jaksoa, mutta kyllä nyt päätin ainakin yrittää.


Loma huuruissa Kana-chan