Huoh..

No eihän tuota ole saanutkaan kirjoitettua, mikä kyllä liittyy melkovahvasti siihen, ettei mitään kirjoitettavaa ole. Tai vaikka olisikin niin en ole jaksanut/viitsinyt/halunnut. Ja miksi? Koska minua piinasi jonkinlainen velvollisuuden tunne.. Tunne että on pakko kirjoittaa, pakko keksiä jotain näennäisen tärkeää, että nyt saisi edes kerran kuussa raavittua kasaan pätkän tekstiä, jonka voisi jopa julkistakkin. En vain ole pystynyt. Ahdistun herkästi, jos minun on pakko tehdä asioita. Esimerkiksi koulutehtäviäkin lykkään aina viimeiseen iltaan, siivoamistakin välttelen aina viimeiseen asti ja nyt tämä blogini on viime viikkoina uhannut liittyä joukkoon. Ei sillä, minähän nautin kirjoittamisesta ja toisinaan uppoudun siihen pitkiksikin ajoiksi. Nyt ei vain ole maistunut. Koska on pakko kirjoittaa, ettei blogi kuole pystyyn..
Miksi minä teen tästä niin vaikeaa itselleni?

No ehkä tämä tästä. Jo senkin takia, että nyt on todella mieluisaa kirjoitettavaakin.
Nimittäin se PMMPn keikka :). Se ansaitsee oman merkintänsä, kunhan saan kuvat katsottua (taas yksi velvollisuus, mutta josko sitä kumminkin). Syyslomastani muuten, en sitten taida sen kummemmin kirjoittaa, koska en usko, että minun kotona vetelehtimiseni on mitenkään mielenkiintoista.. Sai yksi kaveri minut perjantaina houkuteltua halloween-bileisiin ja se oli kyllä oikein mukava ilta. (Ja jos tätä nyt lukee joku, joka siellä oli niin kiitos ihanasta illasta kuuluu teille kaikille!)
Tuli sitä kyllä tehtyä yksi hassu asia juuri sinä kyseisenä päivänä. Kävin nimittäin hakemassa iltaa varten juotavaa äidin kyydillä.. En ole ennen tehnyt niin ja se tuntui jotenkin todella omituiselta..

Niin ja se työssäoppiminen.. Suoraan sanottuna, ei oikein mitään raportoitavaa. Jos en aivan väärin laske, niin nyt on kolmas viikko menossa ja tähän mennessä olemme saaneet aikaiseksi: hyväksytyn luonnoksen, sen hätäisen piirtämisen seinään ja maalien oston.. Ei ole oikein viikko raportin aineksia.. Mutta nyt olisi kai tarkoitus alkaa maalailemaankin, mutta ei siinäkään välttämättä mitään erityistä kirjoitettavaa ole, että päivästä toiseen vain maalaa? No, saapa nähdä.

Näihin tunnelmiin.

Uusi kämppä

Eli tämän näköisessa kämpässä tällä hetkellä asustelen, edellisestä ei tullut kuvia laitettua, mutta ei voi mitään.

 

Kuvassa on siis vasemmalla reunalla taka-alalla keittiön tapainen. Ratkaisu muistuttaa jonkin sortin mökkikeittiötä: yksialtainen lavuaari, pienijääkappi, ilmatiivis roskiskaappi, kaksi hellalevyä, muttei uunia.

Keittiön edessä on neljä kappaletta kaappeja, joiden ovia on koristeltu korteilla.

Oikeallapuolella taka-alalla on naulakko yms ja niitä peittää raolleen jäänyt vessa-suihkun ovi (Näin ohimennen mainittakoot että siellä on kestomärkä lattia, hunosti sijoitetun lattiakaivon takia...).

Sitten on mangan täyteinen kirjahylly, jonka vieressäon tarkasti ulosrajautunut parvisänky. Jonka välttämättä halusin tänne siksi, että kun työpöytä olisi sen alapuolella säästäisin tilaa.. Mutta suunnitelma vesittyi kun täällä oli pöytä valmiiksi, joten nyt minulla on pöytätilaa kahden ihmisen tarpeisiin...

Kuvasta on jäänyt pois myös tv taisoineen päivineen.. Se kuitenkin sijoittuu sängynpäädyn vierelle siten, että näen katsoa telkkaria mukavasti istuessani koneella.

Ja kun niin  paljon jäi kuvan ulkopuolelle, niin miksi en ota toista kuvaa ovelta?

Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en viitsi.

+ Tätä työpöytää peittää tavaravyöry, jota voisi kuvailla vaikka näin:

Ydintuhosta juuri ja juuri selvinnyt kylä, jota koettelivat myös kivivyöry ja tsunami...

Tähän väliin kitinää noista uusista naapureistani. Joku niista vissiin nimittäin luulee keittiönsä sijaitsevan tuossa käytävällä, sinne kun oli joku viikko sitten roiskittu maitoa(?) ja nyt siellä pyörii kokonainen tomaatti... Niin ja olihan siellä pari kolme viikkoa sitten muutama appelssiinikin... Melu tasokin on toisinaan aika korkea, vaikka vähän aikaa sitten tuli asuntoyhtiöltä kaikille tiedote, että nyt on tullut poikkeuksellisen paljon valituksia ja että pitaisi olla hiljempaa, niin silti.. Vaan onhan meillä suomalaisilla muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan, maailman huonoimmat naapurit.

Eipä tässä nyt sitten mitään sen kummempaa. Koulssa vaihtui jakso ja ohjaustoiminta loppu ja ensiviikolla alkaa paperinvalmistuksen intenssiivikurssi..

Loppuun vaikka vähän musiikkia

Ihmisten pelko

Omituista kuinka sitä voikaan pelätä ihmisiä. Minun tapauksessani vanhoja kavereita.

Tänään tämä taas tuli konkreettisesti esiin kun olin tulossa karkin osto reissulta, hautuumaan kautta kotiin (tässä tapauksessa kotiin tarkoittaa äidin luo). Hautuumaalle olin siis mennyt muka ruokkimaan pikku hiljaa syntyvää angstiani (joka kyllä meni siellä ohi) ja kun olin lähdössä takaisin kotiin, niin satuin näkemään siinä kirkonmuurin vieressä kävelemässä yläkoulu aikaisen kaverini parin muun kaverinsa kanssa.
Melkein kenen tahansa muun reaktio olisi ollut tämä: Huuda "Moi!" jo sieltä kauempaa ja mene tuttujesi luo puolijuoksua ja ala rupatella.
Mutta meikäläisen reaktiohan oli tämä: Käänny ja lähde vastakkaiseen suuntaan. Toivo ettei sinua nähty. Kulje jostain kaempaa niin, että heidän mahdollisuutensa nähdä sinut ovat noin yksi sadasta.
En minä siksi näin toimi, ettenkö välittäisi nähdä heitä, vaan siksi, että pelkään tunkevani mukaan porukkaan johon minua ei haluta. Eli oikeastaan pelkään ulkopuolisuutta. Näen muut ihmiset aina tiiviinä kaveri porukoina joihin en itse kuulu, enkä halua ängetä mukaan, koska tuntisin olevani ulkopuolinen ja siksi pitäisin itseäni säälittävänä mukana roikkujana, jollainen en halua olla.
Joten pelkään ulkopuolisuutta niin paljon, että teen itsestäni ulkopuolisen, jottei minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, etten kuulu porukkaan.

Tämä on myös yksi syy miksen mennyt siihen tänään olleeseen bändi-iltaan.
Ihmiset tykkäävät mennä sellaisii tapahtumiin porukoissa. Jos olisin mennyt, olisin mitä luultavimmin joutunut olemaan kontaktissa jonkun porukan kanssa. Ja kuten selitin, niin en halua sellaista. Toisaalta ne kohtaamiset ovat helpompia käsitellä, jos minuun ollaan otettu kontakti, eikä toisinpäin, koska sillon joku muu on tilanteessa ns. "veto vastuussa", ainakin minun näkökulmastani..

Siksi siis käytin äidiltä saadut (lippuun tarkoitetut) rahat karkkiin ja tölkilliseen mehua. Mielihalu tiettyihin karkkeihin tuli sitten vasta kaupassa, mutta se kävi tekosyystä olla menemättä.
Että näin tämä lyhyt loma sitten...

Ja vähän musiikkiakin:

 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin Kana-chan 

Epäonnistumista

Tänään ollut tunnelmissa "maksimaalista megavitutuksen multihuipentumaa". Eli vituttaa vaan ihan sikana.
Syynä esimerkiksi iki-ihana koulu.  Kun täällä eräälle ihanalle opettajalle ei kelpaa mikään. 
Teimme siis  aamulla  tällaista  "räsymatto" nimistä harjoitusta , eli raita sommitelmia. 
Vitutti kun ei kuulemma olisi saanut tehdä  luonnosta. Olisi vaan spontaanisti leikellä paperista satunnaisia siivuja ja liimata niistä säännöllinen "matto".

Ihan kuin me oltaisiin jotain alakoululaisia!!!!

Siltä tuo tehtävä ainakin vaikutti.
Nyt on sitten äikkää. Arvatkaa olisiko kiinnostanut vitun vertaa? Ja sen lisäksi vielä väsyttää.
Ja mun selkään, hartioihin ja ranteisiin sattuu, niin ja lantioon myös.
Niitä päiviä kun tekisi mieli haistattaa paskat koko maailmalle ja mennä kämpille nukkumaan.

Niin ja hyvää kansallista epäonnisstumisen päivää!

 Vitutuksen voimalla Kana-chan

Tiedosta ja kärsi

Nyt ei ole kyse mistään eläirääkkäys videosta vaan oikeasta dokumentista. Video sisältää järkyttävää materiaalia, joka ei oikeasti sovi kaikille. Mutta kehoitan teitä katsomaan sen silti.

Suomenkielisen tekstityksen saa CC -nappulasta, joka näkyy kun menet YouTuben puolelle.

Mark Twain sanoi kerran, "Kaikista koskaan luoduista olennoista ihminen on halveksuttavin. Hän on ainoa olento, joka tuottaa kipua huvikseen, tietäen sen olevan kipua."

Tällä videolla on myös reilusti kuvaa teurastamoiden seinien sisäpuolelta. Ei kivaa materiaalia, vaan ei ole tarkoituskaan olla, koska eläinten tappamisesta ei saa kivaa tekemälläkään.

Dokumentissa on myös pätkä siitä, kuinka yksi amerikkalainen iso yhtiö hoitaa härän tappamisen. Ja kun sinä - rakas lukija - et halua katsoa videota, koska tiedät että se traumatisoi sinut, niin minäpä kerron:

1. Härkä käännetään koneella ylösalaisin
2. Härkä saa sähköshokin
3. Härän kurkku viilletään auki ja veri valutetaan lattialle
4. Mm. härän kurkku revitään ulos
5. Härkä nk. vapautetaan koneesta (eli siitä avataan luukku jolta härkä liukuu lattialle)
6. Härkä on edelleen hengissä ja yrittää nousta ylös verenliukastamalta lattialta
7. Odotetaan että härkä kuolee 

Eikä tuossa ollut mitään laillista. Esim. kohta yksi, härät käännetään teurastajan mukavuuden takia, se on kielletty laissa, mutta sitä tehdään silti.

Ja jotta ette voisi vedota tähän idioottimaiseen "Ei koske minua, sehän on Amerikassa" ajatukseen, niin lause myös eräästä monien suomalaistenkin pitämästä harrastuksesta:

"Metsästäjät tappavat yli 200 tuhatta eläinä joka vuosi."

Eikä metsästäjän piippuun kuoleminen ole paras tai kivuttomin mahdollinen tapa kuolla. Ja kun vielä kaikilla nisäkkäillä, linnuilla ja kaloillakin on sama kipujärjestelmä. Eli ne kaikki tuntevat kipua, niin kuin ihmisetkin jotka siis ovat nisäkkäitä.

Ja tieteen nimissä eläimiä kuolee 19 000 minuutissa. Ja jokainen eläinkokeilla testattu aine joudutaan testaamaan myös ihmisillä, koska eläimet ovat biologisesti erillaisia kuin ihmiset.

Ja ihan tieteen nimissä, eläimiä mm. poltetaan siten että niiden nahka irtoaa.

Eivätkä koe-eläimiä vaivaavat tulehdukset ja häkkihulluus ole mitenkään harvinaisia.

Ja vaikka pystyisin tuottamaan aiheesta tekstiä vielä reilusti, niin lopetan kuitenkin tähän, ettei juttu veny ihan mahdottomaksi.

Katsokaa tuo video ja kärsikää tiedon tuomasta tuskasta.

Kana-chan