Näin on taas päässyt hetki viime merkinnästä vierähtämään.... Periaatteessa olisi ollut kirjoitettavaakin, vaan emnpäs ole jaksanut. Uutis aiheista nyt esimerkiksi tuo tasa-arvoinen avioliitto laki, mutta johan minä olen kertaalleen homoista jutellut, ja kantani on edeleen sama. Antaa ihmisten mennä naimisiin jos kerran sille tuntuu. Jaana Pelkosella oli myös hyvä blogi aiheesta.
Toinen olisi ollut tämä kannabis keskustelu, mutta kun en käytä, niin en puutu.
Ukraina keskustelunkin jätän suosiolla väliin. Ihan vaan koska olen paha ihminen.
Ja kun oikeasti tärkeät aiheet on nyt sivuutettu ovelasti, voin keskittyä taas höpisemään omiani, koska onhan minun elämäni aivan äärettömän mielenkiintoista seurattavaa.
Ensimmäisenä kaikkein tärkein aihe, tämä uusi läppäri. Äitihän sen minulle joululahjana kantoi, mutta olimme kuitenkin keskustelleet, että koneessa tulee olla tiettyjä ominaisuuksia. Kuten riittävästi usb-paikkoja ja dvd-asema. Ja arvatkaas mitä. Se dvd-asema puuttuu!
Vika ei ole äidissä vaan siinä tyypissä joka tämän koneen on myynyt. Oli kuulemma sanonut, etta kaikissa koneissa on dvd-asema ja usb-paikkojen määrät on ne tietyt, eikä sille voi mitään..
Se miksi tämä vajavaisuus huomattiin vasta myöhemmin, on se, että tuossa koneen sivulla kuitenkin on ihan sen aseman näköinen paikka, eli koneessa on ihan muuten vaan semmionen luukun näköinen, mutta siinä ei vain ole sitä avaus -nappia...... Ei vituta.
Ja nyt kun tulin kaivaneeksi vanhan vitutuksen taas esille, niin melkolailla unohdin mitä muuta olisin voinut kirjoittaa...
Varmaan jotain kitinää kouluihin hakemiseen liittyen. Ennakkotehtävät kun tässä painaa päälle.
Ja opinnäytetyötäkin pitäisi tehdä.
Ja olinhan minä lomallakin tässä ja kokonaisen viikon töissäkin.
Mutta nyt ei pysty
Näihin tunnelmiin sitten
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Niin vaihtui vuosi
Joulu meni ja uusivuosikin ja pitkä aika edellisen merkinnän ja tämän välille on taas päässyt tulemaan..
Mutta jos näitä joulun ja uudenvuoden kuulumisia.
Joulu ei ehkä ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, isän luona siskon ja veljen kanssa. Oli mukavaa :) En koe tarpeelliseksi mainostaa mitä lahjoja sain (paitsi pikkuisen tätä uutta läppäriä, mutta tätäkin on suunniteltu nyt toista vuotta, joten ei siitä sen enempää).
Uusivuosi vaihtui oikein mukavissa merkeissä Jyväskylässä muutaman kaverin kanssa. (Party alias on hauska peli. Ja pitää haalia se itsellenkin vielä joskus.) Tuli myös käytyä Rumassa. Kyseinen paikka on kiinnostanut meikäläistä aivan mielettömästi, kun Palokasta paikallisliikenteellä keskustaan mentäessä, ajetaan aina siitä ohi... Joten mainostanpa tässä, että aivan käymisen arvoinen paikka.
Muutamat ilotulituksetkin näkyi Kuokkalansillalle, sitten kun alettiin kaverin kämpille yöpymään ryömiä. Aivan mahtama ilta!
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Suorituspaineethan siitä tulisi. Mutta keksin tietysti muutaman jutun, joita voisin harkita:
Mutta jos näitä joulun ja uudenvuoden kuulumisia.
Joulu ei ehkä ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, isän luona siskon ja veljen kanssa. Oli mukavaa :) En koe tarpeelliseksi mainostaa mitä lahjoja sain (paitsi pikkuisen tätä uutta läppäriä, mutta tätäkin on suunniteltu nyt toista vuotta, joten ei siitä sen enempää).
Uusivuosi vaihtui oikein mukavissa merkeissä Jyväskylässä muutaman kaverin kanssa. (Party alias on hauska peli. Ja pitää haalia se itsellenkin vielä joskus.) Tuli myös käytyä Rumassa. Kyseinen paikka on kiinnostanut meikäläistä aivan mielettömästi, kun Palokasta paikallisliikenteellä keskustaan mentäessä, ajetaan aina siitä ohi... Joten mainostanpa tässä, että aivan käymisen arvoinen paikka.
Muutamat ilotulituksetkin näkyi Kuokkalansillalle, sitten kun alettiin kaverin kämpille yöpymään ryömiä. Aivan mahtama ilta!
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Suorituspaineethan siitä tulisi. Mutta keksin tietysti muutaman jutun, joita voisin harkita:
- Harrasta enemmän liikuntaa (Pari kivaa kunto-ohjelmaa on katseltuna valmiiksi, ja toinen on viime syksystä odotellut)
- Vähennä napostelua (Pahatapa)
Jos näillä lähtisi liikkeelle :) Voihan sitä sitten olla parantavinaan tapojaan joskus muulloinkin. Tässä on keväällä kuitenkin lopputyön askartelua ja pitäisi hakea jonnekkin jatkokoulutukseen, joten edessä lienee pääsykokeitakin. Pitäisikohän sitä sitten kesäksi keksiä töitäkin? Että eiköhän noissa jo ala olla.
Keväällä olisi myös taas tiedossa retki Tukholmaan! Koulu järjestää taas retken ja pitihän sinne ilmoittautua.
Mutta näihin tunnelmiin :3
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
PMMP jäähyväiskiertue, Club Teatria, 18.10.
Jesh, nyt on vihdoin kuvat katsastettu ja on aika naputella sopiva tiivistelmä kyseisestä illasta!
Ensimmäinen huomio illaasta oli tietysti miten hyvin Teatrian sisäänkäynti on piilotettu. Itse löysin paikalle seuraamalla yhtä kikattavaa tyttölaumaa, jonka kuulin aiheesta juttelevan. Kuulin kyllä myös, että hekään eivät olleet sijainnista täysin varmoja ja tulin kieltämättä ajatelleeksi, että teenkö heitä seuratessani yhden elämäni suurimman virheen.. Mutta löytyipä se paikka kuitenkin.
Esiintyjiähän oli tuona iltana PMMPn lisäksi Pimeys ja Olavi Uusivirta.
Piemys oli meikäläiselle aikaisemmin tuntematon nimi. Saa nähdä alanko sitä nytkään kuuntelemaan, mutta oli se ihan mukava illan avaus. Tuli sopivasti hyvälle tuulelle, että jaksoi odotella. En ottanut heistä kuvia, koska olun unohtanut ladata kameran ja halusin varmistaa, että sitä riittää PMMPlle
Olavi taas on minullekkin tuttu ja tämän kanssa tuli vielä vähän paremmalle tuulelle! Suurinta osaa biisestä en tuntenut, mutta osan kuitenkin. Kun ympärillekin alkoi kerääntyä iloisesti juhlivaa kansaa, niin eihän sitä muuta voinut kuin alkaa pomppia ja laulaa mukana ne vähät jotka osasi.
Sitten illan pääesiintyjä eli PMMP! Keikka kesti melkein kaksi tuntia ja jokaiselta levyltä (paitsi Puuhevoselta) soitettiin muutama kappale ja tuli sellainen tunne, että ne olivat juuri ne tärkeimmät kappaleet. Eikä jäänyt sitä ikävää "Miks te ette just sitä mun lempparia soittaneet"-tunnetta, vaan settilista oli kaiken kaikkiaan omasta mielestäni melkoisen täydellinen. Tietysti lauloin melkein koko mukana varsin kovaan ääneen ilmeisesti, koska jossain kohtaa kurkkuun sattui niin paljon, ettei ääntä meinannut oikein lähteä.. Puolikkaan kappaleen jaksoin sitten olla yhtä kyytiä hiljaa ja sitten lyhyempiä jaksoja myöhemmin vähän väliä.. Keikan jälkeen oli äärettömän hyvä fiilis!
Mainittakoon tähän nyt vielä se, että jos Teatrialle oli vaikea löytää, niin vielä vaikeampaa oli päästä ulos. Uloskäyntinä toimi yksi pieni ovi joka oli sopivasti pikkuisen sivussa, ettei siihen vieressä olevalle narikallekkaan mahtunut kovin montaa ihmistä kerrallaan.. Itse en ollut edes viimeisten joukossa menossa ulos ja jonotin silti toista tuntia.. Alkoi ottamaan pikkuisen päähän. Ei sillä, että olisin sen antanut pilata muuten hyvää tunnelmaani, mutta silti. Heti takin saatuani puikkelehdin ulos pukemaan. Enkä antanut väsyneiden ja kipeiden jalkojeni estää minua kävelemästä takaisin hotellille. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä taksilla, koska minut oli huolella yritetty pelotella (äidin ja mummun toimesta), että Oulu on vaarallinen kaupunki (kuten heidän mukaansa kaikki muutkin vähänkään suuremmat paikat), mutta se ihmisten määrä kuitenkin riepoi sen verran, että kävelin..
Hotellilla tunsin itseni taas hetken maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, koska PMMP vaan on aivan ihana ja on sääli, että he lopettavat. Mutta pidetään tyttöjen ihanaa henkeä yllä ♥ Eikä anneta PMMPn koskaan unohtua!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Ensimmäinen huomio illaasta oli tietysti miten hyvin Teatrian sisäänkäynti on piilotettu. Itse löysin paikalle seuraamalla yhtä kikattavaa tyttölaumaa, jonka kuulin aiheesta juttelevan. Kuulin kyllä myös, että hekään eivät olleet sijainnista täysin varmoja ja tulin kieltämättä ajatelleeksi, että teenkö heitä seuratessani yhden elämäni suurimman virheen.. Mutta löytyipä se paikka kuitenkin.
Esiintyjiähän oli tuona iltana PMMPn lisäksi Pimeys ja Olavi Uusivirta.
Piemys oli meikäläiselle aikaisemmin tuntematon nimi. Saa nähdä alanko sitä nytkään kuuntelemaan, mutta oli se ihan mukava illan avaus. Tuli sopivasti hyvälle tuulelle, että jaksoi odotella. En ottanut heistä kuvia, koska olun unohtanut ladata kameran ja halusin varmistaa, että sitä riittää PMMPlle
Olavi taas on minullekkin tuttu ja tämän kanssa tuli vielä vähän paremmalle tuulelle! Suurinta osaa biisestä en tuntenut, mutta osan kuitenkin. Kun ympärillekin alkoi kerääntyä iloisesti juhlivaa kansaa, niin eihän sitä muuta voinut kuin alkaa pomppia ja laulaa mukana ne vähät jotka osasi.
 |
| Rakkauden syksy 2013, Olavi lähenteli kitaristiaan melko härskisti ;) |
Sitten illan pääesiintyjä eli PMMP! Keikka kesti melkein kaksi tuntia ja jokaiselta levyltä (paitsi Puuhevoselta) soitettiin muutama kappale ja tuli sellainen tunne, että ne olivat juuri ne tärkeimmät kappaleet. Eikä jäänyt sitä ikävää "Miks te ette just sitä mun lempparia soittaneet"-tunnetta, vaan settilista oli kaiken kaikkiaan omasta mielestäni melkoisen täydellinen. Tietysti lauloin melkein koko mukana varsin kovaan ääneen ilmeisesti, koska jossain kohtaa kurkkuun sattui niin paljon, ettei ääntä meinannut oikein lähteä.. Puolikkaan kappaleen jaksoin sitten olla yhtä kyytiä hiljaa ja sitten lyhyempiä jaksoja myöhemmin vähän väliä.. Keikan jälkeen oli äärettömän hyvä fiilis!
 |
| Vähän meinasi loppua happi tässä kohtaa.. |
 |
| Lavaesiintyminen ♥ |
 |
| ♥ |
Hotellilla tunsin itseni taas hetken maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, koska PMMP vaan on aivan ihana ja on sääli, että he lopettavat. Mutta pidetään tyttöjen ihanaa henkeä yllä ♥ Eikä anneta PMMPn koskaan unohtua!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Huoh..
No eihän tuota ole saanutkaan kirjoitettua, mikä kyllä liittyy melkovahvasti siihen, ettei mitään kirjoitettavaa ole. Tai vaikka olisikin niin en ole jaksanut/viitsinyt/halunnut. Ja miksi? Koska minua piinasi jonkinlainen velvollisuuden tunne.. Tunne että on pakko kirjoittaa, pakko keksiä jotain näennäisen tärkeää, että nyt saisi edes kerran kuussa raavittua kasaan pätkän tekstiä, jonka voisi jopa julkistakkin. En vain ole pystynyt. Ahdistun herkästi, jos minun on pakko tehdä asioita. Esimerkiksi koulutehtäviäkin lykkään aina viimeiseen iltaan, siivoamistakin välttelen aina viimeiseen asti ja nyt tämä blogini on viime viikkoina uhannut liittyä joukkoon. Ei sillä, minähän nautin kirjoittamisesta ja toisinaan uppoudun siihen pitkiksikin ajoiksi. Nyt ei vain ole maistunut. Koska on pakko kirjoittaa, ettei blogi kuole pystyyn..
Miksi minä teen tästä niin vaikeaa itselleni?
No ehkä tämä tästä. Jo senkin takia, että nyt on todella mieluisaa kirjoitettavaakin.
Nimittäin se PMMPn keikka :). Se ansaitsee oman merkintänsä, kunhan saan kuvat katsottua (taas yksi velvollisuus, mutta josko sitä kumminkin). Syyslomastani muuten, en sitten taida sen kummemmin kirjoittaa, koska en usko, että minun kotona vetelehtimiseni on mitenkään mielenkiintoista.. Sai yksi kaveri minut perjantaina houkuteltua halloween-bileisiin ja se oli kyllä oikein mukava ilta. (Ja jos tätä nyt lukee joku, joka siellä oli niin kiitos ihanasta illasta kuuluu teille kaikille!)
Tuli sitä kyllä tehtyä yksi hassu asia juuri sinä kyseisenä päivänä. Kävin nimittäin hakemassa iltaa varten juotavaa äidin kyydillä.. En ole ennen tehnyt niin ja se tuntui jotenkin todella omituiselta..
Niin ja se työssäoppiminen.. Suoraan sanottuna, ei oikein mitään raportoitavaa. Jos en aivan väärin laske, niin nyt on kolmas viikko menossa ja tähän mennessä olemme saaneet aikaiseksi: hyväksytyn luonnoksen, sen hätäisen piirtämisen seinään ja maalien oston.. Ei ole oikein viikko raportin aineksia.. Mutta nyt olisi kai tarkoitus alkaa maalailemaankin, mutta ei siinäkään välttämättä mitään erityistä kirjoitettavaa ole, että päivästä toiseen vain maalaa? No, saapa nähdä.
Näihin tunnelmiin.
Miksi minä teen tästä niin vaikeaa itselleni?
No ehkä tämä tästä. Jo senkin takia, että nyt on todella mieluisaa kirjoitettavaakin.
Nimittäin se PMMPn keikka :). Se ansaitsee oman merkintänsä, kunhan saan kuvat katsottua (taas yksi velvollisuus, mutta josko sitä kumminkin). Syyslomastani muuten, en sitten taida sen kummemmin kirjoittaa, koska en usko, että minun kotona vetelehtimiseni on mitenkään mielenkiintoista.. Sai yksi kaveri minut perjantaina houkuteltua halloween-bileisiin ja se oli kyllä oikein mukava ilta. (Ja jos tätä nyt lukee joku, joka siellä oli niin kiitos ihanasta illasta kuuluu teille kaikille!)
Tuli sitä kyllä tehtyä yksi hassu asia juuri sinä kyseisenä päivänä. Kävin nimittäin hakemassa iltaa varten juotavaa äidin kyydillä.. En ole ennen tehnyt niin ja se tuntui jotenkin todella omituiselta..
Niin ja se työssäoppiminen.. Suoraan sanottuna, ei oikein mitään raportoitavaa. Jos en aivan väärin laske, niin nyt on kolmas viikko menossa ja tähän mennessä olemme saaneet aikaiseksi: hyväksytyn luonnoksen, sen hätäisen piirtämisen seinään ja maalien oston.. Ei ole oikein viikko raportin aineksia.. Mutta nyt olisi kai tarkoitus alkaa maalailemaankin, mutta ei siinäkään välttämättä mitään erityistä kirjoitettavaa ole, että päivästä toiseen vain maalaa? No, saapa nähdä.
Näihin tunnelmiin.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Taas
Ompahan taas vierähtänyt aikaa viime tekstistä... Mutta no, eipä tässä välissä mitään maata mullistavaa ole tainnutkaan tapahtua.. Elo on mallillaan, eikä mitään valitettavaa löydy.
Seitsemäs päivähän tuota alkaa työssäoppiminen ja silloin varmaan väkerrän aina viikottain pika katsauksen töiden sisällöstä. Paikka on tällä kertaa ihan omalla koululla, kun pääsen ystäväni Marsun kanssa maalaamaan erään luokan seinän. Mutta siitä lisää sitten.
Tuli sitten myös siirryttiä sanoista tekeihin (viime postaukseen viitaten) ja ostettua lippu sinne Pmmp:n keikalle ^^. Ainut ongelman tapainen siinä vaan on se, ettei sitten yöllä kulje enää busseja Oulu-Raahe välillä... Köyhänä opiskelijana ei hirveästi inspiroi tuo hotelli yöpyminen, eikä facebookissa ole minun kimppakyyti anomuksiakaan noteerattu (Tässä kohtaa vetoan kaikkiin oulussa asusteleviin tuttuihin "Mahtaisiko olla yhdeksi yöksi tilaa?" -hengessä)...
Ei kai tässä sen kummempaa.. Illat menevät näppärästi koneen äärellä ja BB:tä katsellessa (jep, myönnän seuraavani tätä kautta..).
Ja todellakin, voisin selittää pitkät pätkät kaikesta jännästä siihen liittyvästä, mutta en tee niin. Koska kehoitan, että katsotte kyseisen sarjan, jos ette ole jo niin tehneet.
Toki ymmärrän, että tämä on sellainen sarja, joka ei aivan kaikille sovi (veri lentää, porukkaa kuolee ja titaanien lahtaaminen on ihan arkipäiväistä)... Suosittelen sitä silti. Ensimmäinen kausi loppui viime sunnuntaina ja tätä kertyi klassiset 25 jaksoa. Alkuperäis manga jatkuu vielä ja todennäköisesti tästä tulee toinenkin kausi (tai niin luulisin, kun tätä on kuitenkin internetin ihmeellisessä maailmassa sen verran hypetetty).
Eikä tässä varmaaan toistaiseksi sen kummempia.
Näihin tunnelmiin.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Semmoinen viikko
Eli nyt on ensimmäinen koulu viikko takana. Olen taas puolivahingossa ruvennut tutoriksi ja nyt samaan jaksoon on laitettu kemian ja ruotsin kurssit..
Tutoroimaan ajauduin ihan vaan siksi, että wilmaan oli tullut viesti, että ekanapäivänä aloittamaan pääkoululle, että saa katsoa ykkösten perään.. Tämä ohjaaja oli jotenkin pikuisen yllättyneen näköinen kun sitten paikalle ilmaannuin. Ei tullut oltua missään yhteydessä häneen, silloin toppi -jakson aikana, kun aiheesta oli joitain viestejä wilmaan tullut.. Mutta en osannut jättää menenättäkään kun erikseen oli viesti tullut, ja lupasin sitten olla taustatukena aina tarvittaessa. Katoan nimittäin taas loppulukukaudeksi työharjoitteluun ja viimeinen puolivuotta meneekin sitten lopputyön kanssa...
No muuta jännää viikon varrelta?
Maanantain ja tiistain välisenä yönähän piti käydä bongailemassa meteorisadetta Kaisan kanssa. Oli niin valoisaa, ettei näkynyt yhtään, mutta oli se mukava ilta/yö silti. Kun ei kokonaiseen kuukauteen oltu nähty, niin juteltavaa riitti ja mikäs sitä raittiissa yöilmassa kävellessä.
Sellaisenkin tavallisuudesta poikkeavan hetken koin, että Raahen keskustassa oli ihan oikea kerjäläinen. Ei mikään masentavan näköinen mummo surkean näköisenä muki edessänsä, vaan pikku poika, jonka kanssa kohtaaminen alkoi halaamisella.. Sen jälkeen sain kohtuullisen kärsineen näköisen ruusun käteeni ja lapun, jossa luki jotenkn näin: "Veljeni on joutunut onnettomuuteen ja tarvitsen rahaa ruokaan ja lääkkeisiin." En minä sille rahaa antanut, mutta oli se jotenkn riipaiseva ilmestys. Jokin pienissä lapsissa aina herättää empatiani ja minulle tuli oikesti pahamieli jälkeen päin.. Mistä lie johtui..
Perjantaina olin sitten Mikon luona pienet bileet, ja siellä tuli nähtyä pari elokuvaa, joista ensimmäisenä nähty meni heti ensi sekunttien perusteella kategorioihin "ei selvinpän" ja "kulttipaska".ja tässäpä pikku näyte:
En löytänyt suomenkielistä versiota, mutta eiköhän tuosta jonkin näköisen käsityksen saa..
Toinen leffa oli :
Ja no.. Olisihan tuota selvinnyt ilman tätäkin. Mutta olise hauska ilta :)
Ensi viikon perjantaina olisikin taiteiden yö. Saa nähdä mitä sitä silloin keksii.
Näihin kuvii nnäihin tunnelmiin.
Tutoroimaan ajauduin ihan vaan siksi, että wilmaan oli tullut viesti, että ekanapäivänä aloittamaan pääkoululle, että saa katsoa ykkösten perään.. Tämä ohjaaja oli jotenkin pikuisen yllättyneen näköinen kun sitten paikalle ilmaannuin. Ei tullut oltua missään yhteydessä häneen, silloin toppi -jakson aikana, kun aiheesta oli joitain viestejä wilmaan tullut.. Mutta en osannut jättää menenättäkään kun erikseen oli viesti tullut, ja lupasin sitten olla taustatukena aina tarvittaessa. Katoan nimittäin taas loppulukukaudeksi työharjoitteluun ja viimeinen puolivuotta meneekin sitten lopputyön kanssa...
No muuta jännää viikon varrelta?
Maanantain ja tiistain välisenä yönähän piti käydä bongailemassa meteorisadetta Kaisan kanssa. Oli niin valoisaa, ettei näkynyt yhtään, mutta oli se mukava ilta/yö silti. Kun ei kokonaiseen kuukauteen oltu nähty, niin juteltavaa riitti ja mikäs sitä raittiissa yöilmassa kävellessä.
Sellaisenkin tavallisuudesta poikkeavan hetken koin, että Raahen keskustassa oli ihan oikea kerjäläinen. Ei mikään masentavan näköinen mummo surkean näköisenä muki edessänsä, vaan pikku poika, jonka kanssa kohtaaminen alkoi halaamisella.. Sen jälkeen sain kohtuullisen kärsineen näköisen ruusun käteeni ja lapun, jossa luki jotenkn näin: "Veljeni on joutunut onnettomuuteen ja tarvitsen rahaa ruokaan ja lääkkeisiin." En minä sille rahaa antanut, mutta oli se jotenkn riipaiseva ilmestys. Jokin pienissä lapsissa aina herättää empatiani ja minulle tuli oikesti pahamieli jälkeen päin.. Mistä lie johtui..
Perjantaina olin sitten Mikon luona pienet bileet, ja siellä tuli nähtyä pari elokuvaa, joista ensimmäisenä nähty meni heti ensi sekunttien perusteella kategorioihin "ei selvinpän" ja "kulttipaska".ja tässäpä pikku näyte:
Toinen leffa oli :
Ensi viikon perjantaina olisikin taiteiden yö. Saa nähdä mitä sitä silloin keksii.
Näihin kuvii nnäihin tunnelmiin.
torstai 8. elokuuta 2013
Loman loput
No niinhän tämä kirjoittelu taas jäi kesän puolenvälin jälkeen... Ei siksi, etten olisi tehnyt mitään, vaan siksi, että kesällä tapahtuu sellainen maaginen koneesta vieroittuminen. Koskaan ei muka ole pitkään koneella, vaan tekee jotain muuta ja silti istuu näytön äärellä useita tunteja, muttei tee mitään edes etäisesti muistuttaisi tekemistä...
Mutta asiaan, eli miten vietin heinäkuun.. Silloin alkukuusta meikäläisellähän oli 18v. synttärit. En mitään sen kummempaa rellestystä järjestänyt, vaan istuttiin asuntoni lattialla, juotiin lonkeroa ja hölistiin. Koska laatu korvaa määrän. Tai itsestäni on ainakin mukavampaa viettää iltaa muutaman oikeasti hyvän ystävän kanssa, kuin isommassa vähemmän tutussa porukassa.
Sitten oli se Keitelejazz. Sinne lähtö tuli tavallaan aika nopeasti, kun vikkoa ennen tuli Mirolta viesti, että lähtisinkö kattoon PMMPtä ja Haloo Helsinkiä Äänekoskelle... Pari päivää piti miettiä ja pitihän se sitten todeta, että tottahan se PMMP pitää ainakin kerran vielä nähdä, ennen kuin se lopettaa... Olen nähnyt PMMPn livenä kerran aikaisemmin ja kyllä se on sen verran mahtava livenä, että huh! (Tulevat muistaakseni lokakuussa jäähyväiskiertueella Ouluunkin, pitää selvittää pääsisikö sinnekkin.) Sen verran hyytävät valoshowt niillä kuitenkin on, että kuvia oli vaikea ottaa.. Anna Puu ja HH olivatkin sitten helpompia.
Nyt sitten olen taas Raahessa. Kahtenä päivänä sain kamat purettua ja siivottua asuntoa sellaiseksi, että nyt on taas kiva olla täällä :) Toissa päivänä tulin, hengailin melkein koko päivän kaupungilla Sannan ja Veeran kanssa.
Illalla sitten purin kamoja ja sainkin yhtä suurta laukkua lukuun otamatta kaikki purettua ja ehdin ajatellakkin, että menipas tämä helposti, niin enköhän vaan sitten myöhemmin hammastahnaa siitä isosta laukusta etsiessäni huomannut, että puhdistusgeelini oli levinnyt sinne ympäriinsä :l.. Piti sitten vielä yöllä alkaa puhdistaa kamoja, ettei kaikki jää tahmeaksi. Eikä sekään helpottanut tuskaani, ettei sitä hammastahnaakaan löytynyt. Onneksi ei kuitenkaan mitään tärkeää tuhoutunut..
Ei tässä sitten muuta, 13. päivä alkaa koulu ja on outoa ajatella, että nyt lähtee viimeinen vuosi :/ ja saa nyt nähdä mitä sitä tämän jälkeen keksii tehdä... Kun ei mitään selkeitä suunnitelmia ole.
Mutta no, näihin kuviin näihin tunnelmiin.
Mutta asiaan, eli miten vietin heinäkuun.. Silloin alkukuusta meikäläisellähän oli 18v. synttärit. En mitään sen kummempaa rellestystä järjestänyt, vaan istuttiin asuntoni lattialla, juotiin lonkeroa ja hölistiin. Koska laatu korvaa määrän. Tai itsestäni on ainakin mukavampaa viettää iltaa muutaman oikeasti hyvän ystävän kanssa, kuin isommassa vähemmän tutussa porukassa.
Sitten oli se Keitelejazz. Sinne lähtö tuli tavallaan aika nopeasti, kun vikkoa ennen tuli Mirolta viesti, että lähtisinkö kattoon PMMPtä ja Haloo Helsinkiä Äänekoskelle... Pari päivää piti miettiä ja pitihän se sitten todeta, että tottahan se PMMP pitää ainakin kerran vielä nähdä, ennen kuin se lopettaa... Olen nähnyt PMMPn livenä kerran aikaisemmin ja kyllä se on sen verran mahtava livenä, että huh! (Tulevat muistaakseni lokakuussa jäähyväiskiertueella Ouluunkin, pitää selvittää pääsisikö sinnekkin.) Sen verran hyytävät valoshowt niillä kuitenkin on, että kuvia oli vaikea ottaa.. Anna Puu ja HH olivatkin sitten helpompia.
 |
| Anna oli jotenkin suloinen :3 |
 |
| HH oli aika energinen, pisti miettimään, että pitääkö tätä sittenkin alkaa kuunnella |
 |
| PMMP on ihana, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja totta kai osasin kaikki biisit ja lauloin mukanakin ;) |
Illalla sitten purin kamoja ja sainkin yhtä suurta laukkua lukuun otamatta kaikki purettua ja ehdin ajatellakkin, että menipas tämä helposti, niin enköhän vaan sitten myöhemmin hammastahnaa siitä isosta laukusta etsiessäni huomannut, että puhdistusgeelini oli levinnyt sinne ympäriinsä :l.. Piti sitten vielä yöllä alkaa puhdistaa kamoja, ettei kaikki jää tahmeaksi. Eikä sekään helpottanut tuskaani, ettei sitä hammastahnaakaan löytynyt. Onneksi ei kuitenkaan mitään tärkeää tuhoutunut..
Ei tässä sitten muuta, 13. päivä alkaa koulu ja on outoa ajatella, että nyt lähtee viimeinen vuosi :/ ja saa nyt nähdä mitä sitä tämän jälkeen keksii tehdä... Kun ei mitään selkeitä suunnitelmia ole.
Mutta no, näihin kuviin näihin tunnelmiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)